Siinäpä kysymys: onko naamiaisasu ok aikuiselle? Tätä olen pohtinut, koska olen törmännyt monenlaisiin asenteisiin liittyen aikuisten naamiaisasuihin. Eräänkin kerran olen saanut osakseni ei-niin-mairittelevia katseita osallistuessani esimerkiksi lasten naamiaisjuhliin pukeutuneena itsekin vaikkapa merirosvoksi.
Mietin, onko kyse siitä, että tämä henkilö haluaisi sisimmässään itsekin hullutella, mutta ei vain kehtaa, ja siksi häntä ärsyttää, kun joku toinen uskaltaa? Vai miksi aikuisten naamiaisasut herättävät niin vahvan (inho)reaktion joissain aikuisissa? ?
”Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme – vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen.”
– Herbert Spencer –
Leikkiminen kohentaa hyvinvointia ja tuottaa mielihyvää! Myös aikuiselle on hyväksi leikkiä, hupsutella, päästää irti kontrolloidusta aikuisen roolistaan ja hypätä mielikuvituksen maailmaan. (Artikkeli Leikin merkitys, Leikkipäivä)
Itse olen aina rakastanut naamiaisia ja pukeutumista erilaisiin asuihin. Minusta on ihana leikkiä hetken olevani vaikkapa vampyyri, seelie-keiju tai merirosvo. Vuosien varrella olen hankkinut itselleni jos jonkinmoista naamiaisasua etenkin kirpputoreilta – ne ovat ehtymätön aarreaitta pukeutumisleikkeihin!
Vampyyrien klaanijuhla – tuleva perinne?
2000-luvun alussa, ollessani parikymppinen, järjestimme sisarusteni ja vanhempieni (! kyllä!) kanssa vampyyrien klaanijuhlan, johon osallistui lähisuku ja kaveriporukkaa – sekä lapsia että aikuisia. Me sisarukset perheinemme muodostimme tuon vampyyrien klaanin, joka juhli muiden hirviöiden ja kummajaisten kanssa. Kehitimme itsellemme roolihahmot nimineen kaikkineen. Minä olin Cleome von Voldavicum.
Juhlissa mm. juotiin verimaljat (eli äidin tekemää viinimarjamehua), nähtiin taikuriesityksiä ja leikittiin monenlaisia jännittäviä leikkejä. Ja meillä oli aivan mahtava ilta! Talo oli täynnä erilaisia kummajaisia ja piha täynnä autoja, koska vieraita saapui kauempaakin.
Jossain vaiheessa iltaa ovikello soi ja minä, Cleome-vampyyri, menin avaamaan oven – takanani vielä isompi joukko kummajaisia. Ovella oli eräs maanviljelijä. Ilmeenkään värähtämättä hän kysyi, voisiko pihalla olevia autoja siirtää, jotta hän pääsisi traktorillaan pellolle! Kyllä ihmettelimme, miten hän ei lainkaan kummastellut tai säikähtänyt outoa porukkaa! Liekö ajatellut, että nämä Hiltuset on niin omituista sakkia muutenkin. ?
Tuosta klaanijuhlasta piti tulla vuotuinen perinne, mutta arvaattekos kuinka kävi? Tähän mennessä on järjestetty vain tuo yksi klaanijuhla. ? Mutta kyllä me joku päivä elvytämme juhlan ja teemme siitä oikean perinteen. ?♀️ ?♂️
Muuten, osan klaanijuhlien leikeistä löydät aiemmasta blogipostauksesta. Naamiaisasut päällä leikit oli tosi hauskoja ja jännittäviä jopa meille aikuisille! Suosittelen kokeilemaan! ??
Seelie-keijuja ja kummitustarinoita
Ystäväni Tiina Pietarilan kanssa olemme eläytyneet monenlaisiin rooleihin. Vuosi sitten meillä oli oikea kuvaussessio Nastymonkeeyn kanssa. Saimme olla päivän ajan seelie-keijuja ja voi kun meillä oli ihanaa! Kuvia, video ja tarinaa tuosta jännittävästä päivästä löytyy aiemmasta blogipostauksesta. Nastymonkeeyn tekemät kuvat on aivan mahtavan upeita, vai mitä? ?
Tuossa ensimmäisessä blogpostauksessa ei ollut kaikkia valokuvia. Joten tästä jutusta löytyvät ne puuttuvat kuvat, olkaa hyvät. Mielettömiä! ?
Ollaan me Tiinan kanssa kaksinkin tehty kuvaussessioita. Meidän YouTube-kanavaa Kaksi haaveilijaa varten pukeuduimme aaveiksi. Käykääpäs katsomassa meidän videoita. Muiden kiireiden vuoksi niitä ei ole vielä montaa, mutta suunnitelmia on sitäkin enemmän…
Tässä yksi maistiainen kanavalta, jossa olemme niitä aaveita:
Lasten innostamista roolileikkeihin
Kun Eepi oli pieni, yritin kaikilla tavoilla kannustaa häntä pukeutumaan erilaisin rooliasuihin ja leikkimään jotain muuta kuin itseään. Voitte varmaan aavistaa kuinka pettynyt olin, kun hän ei innostunut roolivaatteista.
Mutta nyt on onneksi toisin! Jossain vaiheessa Eepi huomasi, että on oikeasti tosi hauskaa kuvitella olevansa vaikkapa hobitti Bilbo vaarallisella seikkailullaan. Ja minä olin onnellinen ja ylpeä seikkailijastani! Roosa on imenyt naamiaisinnostuksen minulta ja veljeltään ja minun ilokseni pitää roolileikeistä.
Tänä päivänä meillä on harva se päivä joku hahmo kylässä! Tällä hetkellä Avengers-hahmot ovat in sekä Roosalla että Eepillä. Erilaisia rooliasuja on hankittu verkkokaupoista ja kirpputoreilta ja pyydetty synttäri- ja joululahjaksi.
Miksi minusta on tärkeää, että lapsi leikkii roolileikkejä? Roolileikeillä on monenlaisia merkityksiä kasvulle ja kehitykselle, kuten alempaa selviää. Ja minusta on tärkeää, ettei hupsuttelua, hassuttelua ja leikkiä unohdeta myöskään aikuisena! En haluaisi olla lasten piirileikistä tuttu vanhempi, joka seisoo vakavana. (Muistattehan Piiri pieni pyörii -laulun viimeiset sanat: vakavina seisovat vallan niin kuin vanhemmat.)
Alla olevalla videolla seikkailevat Eepi Legolasina ja Roosa pikkuhobittina. Kuten videosta näkee, roolileikkiin voi sisällyttää monenlaisia harrastuksia kuten tässä jousiammuntaa, tasapainoilua ja seikkailua luonnossa. Aika hienoa, eikö?
Vinkkejä naamiaisasuihin löydät muuten aiemmasta blogipostauksesta.
Roolileikkien merkitys lapselle – ja miksei myös aikuiselle?
Lapsen kehityksen kannalta roolileikit ovat merkittäviä. Ehkäpä myös aikuiset voivat oppia roolileikeistä samaan tapaan? Alla oleviin kohtiin voisi siis yhtä hyvin lapsi-sanan tilalle kirjoittaa aikuinen. ?
- Roolileikkien avulla voi tutustua monipuolisesti itseensä ja muihin.
- Eläytyessä sekä oman kehon ja äänen käyttöä miettiessä itsetuntemus lisääntyy.
- Roolileikeillä on tärkeä merkitys oman persoonallisuuden kehittymiselle.
- Ottaessaan roolin itselleen lapsi uskaltaa tehdä asioita, joita ei normaalisti uskaltaisi ja kokeilla asioita, joita ei vielä hallitse.
- Kuvitteluleikeissä vuorovaikutus on monipuolista ja jopa haastavampaa kuin yleensä (aikuistenkaan) maailmassa. Niinpä niissä oppii hyvin vuorovaikutustaitoja.
- Roolileikit kehittävät luovuutta, ajattelukykyä, muistia ja itsesäätelyä.
- Eri rooleissa voi testata erilaisia vuorovaikutustapoja, erilaista käyttäytymistä erilaisissa, myös oudoissa, tilanteissa ilman tosielämän käytöskontrollia.
- Roolileikkien avulla voi käsitellä vaikeitakin tunteita ja vaikeita, ajankohtaisia asioita.
- Roolin avulla oppii empatiaa, asettumaan toisen asemaan.
- Roolileikit auttavat hahmottamaan toden ja tarun rajaa.
- Samalla, kun lapsi pohtii kahta puoltaan, minää leikkijänä ja rooliminää, lapsi oppii pohtimaan ja reflektoimaan omaa oppimistaan.
- Roolileikit kasvattavat sanavarastoa.
- Rooleihin eläytyminen kasvattaa itsetuntoa ja uskallusta heittäytyä asioihin.
Lähteet:
- Lasten roolivaatteet osana tärkeitä roolileikkejä.
- Leikin merkitys: Tunnista leikin 5 lajia ja tue lasta oikein. Kaksplus-lehti.
- Esiopetuksen tukimateriaali. Edu.fi.
- Draamakasvatus on leikkiä ja tavoitteellista kasvatusta. Talentia-lehti.
Jos sinulta tämän luettuasi kysyttäisiin, onko naamiaisasu ok aikuiselle, mitä vastaisit? Täällä ainakin liputetaan kaksin käsin naamiaisten ja hassuttelun puolesta, kaiken ikäisille! ?♀️
? ? ?♀️ ?♂️ Hauskoja leikki- ja naamiaishetkiä sekä lapsille että aikuisille! ?♀️ ?♂️ ?️♀️ ?️♂️
⚔️ May the force be with you! ⚔️
PS: Suosittelen muuten lukemaan filosofian tohtori Lauri Järvilehdon mainion kirjoituksen Leikki on lapsen työtä – miksei aikuistenkin?
”Missä vaiheessa me sitten lakkaamme olemasta lapsia ja muutumme myyttisiksi aikuisiksi? … Kun täytin 30 olin yhä yhtä ymmälläni kuin viisivuotiaana. Ja nyt 41-vuotiaana alan epäillä, että meitä on huijattu.”
– Filosofian tohtori Lauri Järvilehto –
   |
