Jos saisit esittää mitä tahansa fantasiahahmoa, kuka tai mikä olisit? Olisitko kenties verta janoava vampyyri, fysiikan lait kumoava mestarininja, aivoja ahmiva zombie, merten kauhea merirosvo, nahkatakkinen taistelija suoraan Matrixista vai ehkä viettelevä seireeni? ?????
Maaliskuun lopulla minä ja ystäväni Tiina Pietarila (Mietteitä mietteistä -blogisti) saimme toteuttaa yhden fantasioistamme Nastymonkeeyn eli Marko Luodon ja apurinsa Mariskan avulla. Hahmoja suunnitellessamme me päädyimme salaperäisiin, häilyviin seelie-keijuihin.
Voi mikä mahtava ilta se oli!
Sydän pamppailee vieläkin ylimääräisiä lyöntejä ja silmät säihkyvät miettiessäni sitä päivää! Ja lopputulosta eli maagisen mahtavan ihanan fantastisia valokuvia, joista kaksi näet ylhäällä ja kaksi muuta postauksen alaosassa! ?
Eräänä maaliskuun iltana odotin ja odotin ja odotin. Odotin kovasti iltaa. Koko päivän. Monta päivää. Kärsimättömästi.
Illalla viiden jälkeen saapui ystäväni Tiina, joka myös odotti. Oli odottanut monta päivää ja yötä. Malttamattomana. Viestit olivat viuhuneet, suunnitelmia oli tehty ja jaettu, oli hermoiltu yhdessä, intouduttu, jännitetty, odotettu.
Pian Tiinan jälkeen ajoi pihaan toinen auto, jolla saapuivat Nastymonkeey eli valokuvaaja Marko Luoto apurinsa, maskeeraajan Mariska kanssa. Olimme sopineet fantasiakuvaussessiosta! ?
Aihe- ja pukusuunnittelua
Tiinan kanssa olimme kehittäneet kuvaussession aiheeksi seelie-keijut. Tiedättekö sen keijukansan, josta ei oikein tiedä, ovatko he hyviä vai pahoja? Jotka eivät ole Disney-tyyppisiä siivekkäitä, söpöjä keijuja, vaan jotain mystisempää, kiehtovampaa, arvaamattomampaa.
Seelie-keijuja on esimerkiksi Shadowhunters-sarjassa (johon olen täysin koukussa…). Videoklipin seelie-keijujen maailmasta löydät YouTubesta. Klipissä näkyy seelie-valtakunta, seelie-keijuja ja heidän kuningattarensa – joka ottamastaan ulkonäöstä huolimatta on ikivanha. Seelie-kuningatar kun voi esiintyä millaisena haluaa.
Tiina halusi laittaa kuvauksiin valkoisen hääpukunsa ja minä puolestani ajattelin heti tummanviolettia laahushamettani. Valkoinen ja tumma olisi hyvä pari. ☯
Edellisenä päivänä ennen kuvausta kokeilimme kuumeisesti kumpikin omilla tahoillamme pukuja ja asusteita. Penkoessani yläosaksi sopivaa toppia käsiini osui kirpputorilta joskus ostamani salsamekko. Hetken mielijohteesta kokeilin mekkoa hameen kanssa ja vo’la: sehän sopi (yllätyksekseni!) seelielle erittäin hyvin!
Mekko on talvipakkasille vähän liian avara sekä edestä että selästä ja täysin hihaton. Niinpä laitoin alle mustan nirunarutopin, käsiin mustat pitkät hanskat ja päälle mustan hihaboleron. Pitkän hameen alle saikin mahtumaan villasukkahousua ja vaikka mitä lämmikestä. ?
Kranssi päähän? Muut asusteet?
Asun jälkeen alkoi asustemietintä. Kuorrutin koko meikkauspöydän erilaisilla koruilla. Shadowhunters-sarjan seelie-kuningattarella on höyheniä ja rakastan höyheniä, joten valitsin lopulta siskoni tekemät violetit höyhenkorvakorut sekä kaksi erilaista höyhenkaulakorua. Kumpaankin käteeni laitoin hanskojen päälle suuret, värikkäät sormukset (Espanjan ostokseni).
Päähäni halusin jotain näyttävää kuten seelie-kuningattarella ainakin. Kokeilin höyhenjuttuja, mutta en ollut tyytyväinen niihin. Sitten muistin ovikranssini! Siitä sukeutui mainio pääkranssi, juuri seelien arvolle sopiva! Vai mitä olet mieltä?
Olen melkoinen tavarahamsteri ja vuosien saatossa koru- ja asustekokoelmaa on tullut kartutettua melko tavalla – suurin osa kirpputoreilta hyvin edullisesti. Niinpä Tiinallekin löytyi sopivia asusteita: lanteille kaksi erilaista simpukkavyötä sekä koruiksi ihanat turkoosinväriset korvikset ja vaaleat, monikerroksiset helmet.
Hääpukunsa päälle Tiina kietoi neulehuivin ja käsiin neulehihat. Mariskalla oli mukanaan erilaisia pääkoristeita, joista kaunis, valkoinen kukkaseppele sopi täydellisesti Tiinalle. Hieno seelie-kokonaisuus!
Otin kotoani esille aseistuksen: kaksi koristetikaria ja hienon puisen jousipyssyn. Vihdoin meidän hieno koristeasekokoelmamme pääsi esille muutenkin kuin vain seinällä. ⚔
Seelie-meikkaus
Tiinan ja minun seelie-keijuilmeet olivat enää meikkiä vaille! Ajattelin ensin meikkaavani itse, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin: olisi kiva päästä ammattilaisen meikkaukseen.
Annoimme Mariskalle aika lailla vapaat kädet tehdä meistä sellaisia seelieitä kuin hän haluaisi. Olimme toki etukäteen etsineet netistä erilaisia seelieitä ja juttelimme hetken toiveista ja ideoista.
Oli tosi hauskaa istua meikattavana! Mariska on tehnyt paljon maskeerauksia lateksijuttuineen kuvauksia varten, joten hän tiesi minkälainen meikin tulee olla, jotta se näyttää hyvältä kuvissa. Itseltäni olisi tietenkin tällainen tieto-taito puuttunut, joten olin onnellinen, että päädyin meikattavaksi.
Fantasiamaskeeraus nimenomaan valokuvausta varten on täysin eri asia kuin naamiaisiin valmistautuminen. Olisimme voineet herättää huomiota meikeissämme ihmisten ilmoilla!
Valokuvaukseen tarkoitetuissa hahmomeikeissä enempi on parempi. Tämän olin oppinut jo aiemmin kantapään kautta, sillä monet aiemmista omista maskeerauksistani olivat näyttäneet mukamas meikkausvaiheessa paljolta, mutta kuvissa pliisuilta.
Kääpiöt joen jäällä!
Mariskan meikatessa Tiinaa ja minua Marko oli testannut laitteiden toimivuuden kuvaamalla Roosaa ja Eepiä sekä käynyt katselemassa kuvauspaikkoja.
Meikkauksen ja kahvittelun jälkeen lähdimme ulos. Kiedoin päälleni fleeceviltin – hytisytti jo etukäteen ulkona odottava kylmä ilma. Vaatetus kun oli aika ohut yläosasta!
Aseistus eli tikarit ja jousipyssy viineineen sekä kuvausvälineistö matkassa suuntasimme kohti jokea. Vedimme tavaroita ahkiossa, joka osoittautui hyväksi apuvälineeksi – pidimme siellä takkeja ja vilttiä kuvauksen aikana.
Joen lähelle pääsimme traktorin aurausjälkiä pitkin, mutta joen törmältä alkoivat vaikeudet. Lunta oli tosiaankin ja paljon!
Minulla ei ollut niin hätä, koska olin laittanut pitkät talvisaappaat jalkaan. Mutta osa oli varustautunut nilkkureilla, joten sukat lienee kastuivat heti alkuunsa.
Joen jäälle meneminen hieman arvelutti ja osa meinasi hieman olla peloissaankin. Kestääköhän jää varmasti?
Päivät olivat maaliskuussa jo aurinkoisia ja lumen alta paljastui vetistä sohjoa. Mutta sohjon alla oli kunnon paksu jääkerros. Aurinko vain oli sulattanut jään päälle lunta.
Aluksi jäälle piti jaloilla tamppaamalla raivata kävelyuria kameramiehelle ja kuvattaville. Oli lumesta hyötyäkin, sillä lisäsalamavalot pysyivät hyvin pystyssä.
Kun Tiinan kanssa asetuimme kuvausasentoon, Mariska purskahti nauruun: näytimme kuulemma aivan kääpiöiltä! Lumi ulottui polviin asti, joten jouduimme tamppaamaan hieman isomman alueen ympärillemme. Miltähän seelie-kääpiö olisi näyttänyt?
Maaginen kuvaussessio peuroineen
Vihdoin kuvaukset pääsivät alkamaan! Etukäteen olin pelännyt kylmyyttä – ikuisena vilukissana pukeudun aina tosi lämpimästi, enkä koskaan unohda huivia ja päähinettä. Mutta ilmeisesti kuvaustilanne antoi adrenaliini- ja lämpöbuustin, eikä suuri vilu päässyt yllättämään.
Ilman lämmikettä täytyi olla hetkisen kerrallaan: kuvasimme hiukan, lämmittelimme hetken ja taas kuvasimme.
Kesken kuvausten Mariska huudahti joella olevan susia! Käännyimme katsomaan ja näimme kauempana joen yli etenevän viiden, kuuden tumman hahmon. Aikamme siristeltyämme päätimme, että ne taisivat olla peuroja. Näkymä oli kaunis.
Hahmot olisivat ihan yhtä hyvin voineet olla susiakin, koska kuvauspaikan oikealta puolelta oli mennyt joulun aikoihin susilauma joen yli. Ja pari viikkoa kuvausten jälkeen sudet ylittivät joen vasemmalta puolelta kuvauspaikkaamme. Mutta kuvauspäivänä emme onneksemme tainneet susia tavata.
Kuvaussessio oli maaginen ja epätodellinen. Maiseman valkoisuus ja tyhjyys joen jäällä, oma muuttunut olemus, kädessä tikari – tunsin itseni oikeasti seelieksi! – kuvaaja ja maskeeraaja sekä välineistö.
Kuvaustunnelma oli rento. Marko ja Mariska ovat paitsi ammattitaitoisia, myös ihania ja mukavia ihmisiä. Heidän seurassaan oli hauskaa.
Kaikki ihana kuitenkin loppuu aikanaan kuten kanan lento. Niinpä kuvaussessiokin päättyi. Ottaessamme ihan viimeisiä kuvia kylmyys yhtäkkiä pääsi luihin ja ytimiin asti ja jalkani alkoivat täristä holtittomasti.
Lämmittelyä ja iltateetä
Olipa ihanan haikea päästä sisätiloihin lämmittelemään. Olimme Tiinan kanssa niin innoissamme kuvauksista, että emme millään olisi malttaneet muuttua takaisin omiksi itseksemme! Seelie-kuningattarena olo oli ihanaa!
Joimme iltateet ja näpsimme viimeisiä kuvia itsestämme ja toisistamme onnellisina, innoissaan ja haikeina. Ja jännittyneinä näkemään Markon näkemyksen seelie-keijuista!
Ennen kuin Marko ja Mariska suuntasivat kotiaan kohti, ehdimme sopia alustavasti seuraavista kuvauksista. Kesällä siis varmaan tulee taas jotain maagista ja mahtavaa fantasiakuvausta! ?
Vielä saamme Markolta lisää seelie-kuvia, joita odotamme innolla! Päivittelen tänne blogiin kuvia jahka saapuvat.
Arvatkaa vain, kuinka monta monituista kertaa olen ehtinyt tuijottaa tähän mennessä saatuja kuvia! On ne vain niin mahtavia! ?
Jäljelle jäi aivan mielettömän hienot kuvat ja ihana muisto:
Suosittelemme lämpimästi Nastymonkeeyta kuvaajaksi: ammattitaitoinen, loistava kuvankäsittelijä, mukava kuvaustunnelma. Ja Mariska on ammattitaitoinen meikkaaja ja maskeeraaja. Mahtava parivaljakko! ? ?
Nastymonkeeyn löydät ainakin näistä: | Facebook | Instagram |
   |
Olipa mielenkiintoinen postaus ja satumaiset kuvat. En ole seelieistä ennen kuulutkaan. Jatkoa odotellen.
Oli kyllä niin ihana kokemus, että vieläkin leijailen pilvissä kuvia katsoessa ja tuota iltaa muistellessa! Laitan kuvia blogiin heti jahka niitä tulee lisää – odottelen itsekin malttamattomana! 🙂