Katse lattioihin – vanhojen lankkujen lumo!

Mitä olisi vanha talo ilman vanhoja lattialankkuja? Vaikka siirsimme vanhan hirsitalon uuteen paikkaan eli käytännössä rakensimme sen uusiksi, meille oli itsestäänselvyys, että otamme vanhat lattialankut käyttöön – vaikka se tarkoittikin mittavaa putsausurakkaa!

Sisustusfilosofiaamme noudattaen putsauksen lisäksi emme paljon muuta lattialankuille tehneetkään – paitsi maalasimme, jotta lankuilla on mukavampi kävellä. Emme siis hioneet lankkujen muhkuroita ja kulumia, vaan vaalimme niitä!

Muhkurat muistuttavat menneistä ajoista – on hieno miettiä, ketkä kaikki lautoja ovat jaloillaan kuluttaneet ennen meitä. Etenkin keittiössä olevista laudoista (kaksi ensimmäistä kuvaa) näkee, missä kohtaa eniten käytetty kulkureitti on mennyt.

Lattialankut maalasimme perinteisellä puulattiamaalilla, jossa on pellavaöljyä sekä luonnonhartseja. Jokaisen huoneen lattia sai oman, muuhun sisustukseen sointuvan sävynsä. Kahdessa ylimmässä kuvassa näkyy keittiön syvän punainen lattia – sävy on vanha ja se sopii ihanasti räsymattoihin sekä keittiön vanhan turkoosiin panelointiin ja keittiökaappeihin. Olohuoneessa käytimme vaaleaa sinistä, kuten kolmannesta kuvasta näkyy. Sävy sopii ihanasti maalaamieni tapettien kanervan sävyyn.

Ruokasaliin sekoitin tumman kanervan sävyn, joka sopii hirsiseinien vanhaan roosaan. Ruokasalin lattia näkyy yllä oikean puoleisessa kuvassa. Makuuhuoneen lattiat saivat harmaan sävyn, joka sointuu ihanasti sekä hirsiseiniin että keltaisen sävyiseen paperitapettiin. Makuuhuoneen harmaa lattia näkyy alla olevassa kuvassa.

Vanhat lattialankut ovat kovaa, hyvää puuta ja todella paksuja ja leveitä. Tällaisia ei taida nykyään enää saadakaan. Alakerrassa saimme käytettyä siirretyn talomme alkuperäiset lankut, paitsi ruokasalissa. Ruokasalin erikoisen paksut ja leveät lattialankut kävimme purkamassa eräästä purkutalosta. Yläkerrassa jouduimme käyttämään uusia lattialankkuja, joista mielestämme puuttuu luonnetta eli ne muhkuvat, patit ja muu eletty elämä. Mutta ovat ne sentään täyspuiset!

Viereisessä kuvassa lattialankut ovat purettuina ja koottuna yhteen läjään meidän pihalle. Pinossansa peiteltyinä ne odottivat parisen vuotta ennen kuin pääsivät ensin sisälle pinoon kuivumaan lattiarakenteiden päälle (postauksen viimeinen kuva) ja siitä sitten lattialle asti.

Ennen kuin lattialankut vietiin sisälle taloon, ne piti putsata. Siinä riitti urakkaa: etenkin lankkujen uriin oli mennyt melkoisesti kaikenlaista töhnää ja tavaraa, joka piti saada raavittua pois. Käytin putsausoperaatiossa maalinirrotusskrapaa sekä meisseliä. Tässä vaiheessa tehtävä tuntui aika toivottomalta, kun pino ei tuntunut vajenevan ollenkaan. Mutta lopulta siitä selvisin ja putsattavat lankut loppuivat! 😵

Voi sitä onnen päivää, kun lattialankut olivat vihdoin lattialla ja niitä pitkin pystyi kävelemään! Taisin tanssiksi pistää kun oli niiiiin mahtavaa! 😃 Tietenkin vielä oli viimeinen iso lattiaurakka eli lattialankkujen maalaaminen. Perinteisellä pellavaöljymaalilla maalatessa maalin kuivumista täytyy odotella parisen viikkoa ja maalata kannattaa pariin, kolmeen kertaan, joten maalausurakkaan sai varata aikaa. Onneksi en maalannut itseäni nurkkaan missään vaiheessa. 😀

Lapsiperheessä kun eletään, lattiat ovat olleet kovilla ja maalausurakka täytyy uusia jahka lapset eivät enää leluillansa alakerrassa leiki. Maalipinta on kovilla, kun lattialla ajellaan milloin milläkin vehkeillä pikkuautoista päältä ajettavaan mopoon asti. Siinä mielessä vanhat lattialankut ovat kiitollisia, että ne eivät pienistä kolhuista ja kuhmuista välitä – nehän ovat jo monenlaista kokeneet vuosien varrella!

Seuraa Koikkelasta kajahtaa -blogia Sinulle sopivalla tavalla:

Tilaa uusimmat tarinat suoraan sähköpostiin:

Voisit pitää myös näistä:

Yksityiskohtia vessaan laatoilla: kimaltavia mosaiikkilaattoja, rustiikkisia laattoja Valokuvia rakkaista sekä olohuoneen ilmettä Vanhat ikkunat ovat osa vanhan talon sielua! Kauniita vanhoja tapetteja