Eilen vietettiin koko perheen kanssa kaupunki-iltaa ja käytiin elokuvateatterissa. Oli kyllä tosi kivaa, vaikka ikävä kyllä Roosa-neidille ja Eemil-Eepille ei löytynyt yhteistä elokuvaa – Roosa kun on vasta 2,5 vuotta, eikä näin ollen pääse vielä 7-vuotiaiden elokuvia katsomaan.
Niinpä Eemil-Eepi kävi iskän kanssa katsomassa Vaianan ja me Roosan kanssa katsoimme myöhemmin alkavan Bamse ja noita-akan tytär -elokuvan. Kumpikin elokuvavalinta osoittautui hyviksi – sekä Eepi että Roosa tykkäsivät elokuvistansa ja kehuivat niitä. (Voimme siis suositella kyseisiä elokuvia. 👍) Melkeinpä parasta reissussa lasten mielestä oli kuitenkin, yllätys yllätys, mikäs muu kuin karkeilla ja popcorneilla herkuttelu! 😀🍬🍭🍬🍬
Ennen elokuvan alkua ehdimme käydä kävelemässä kaupungilla lasten kanssa (Reni oli päivän töissä ja tuli sieltä suoraan elokuvateatteriin). Oulussa kun oltiin, pitihän sitä Toripolliisia käydä tervehtimässä – tiedättehän te sen suuren ja tukevahkon poliisipatsaan kauppatorilla? Eemil-Eepi ei kuulemma halunnut tällä kertaa valokuvaan – hänestähän on jo otettu kuvia toripolliisin kanssa! Joten Eepi kuvasi minut ja Roosan. Hyvin valokuva onnistui nuorelta kuvaajalta, vai mitä? 👍
Eepi pääsi iskänsä kanssa jo aiemmin elokuvaa katsomaan, kun me vielä jäimme Roosan kanssa odottelemaan Bamse-elokuvan alkamista. Ehdimme siis kävellä vielä pitkät pätkät kaupungilla – hissukseen neidin vauhtia – ja käydä pariinkin otteeseen Kauppahallissa. Oulun Kauppahalli on todella kaunis, vanha rakennus – suosittelen käymään ostoksilla! Kävimme Roosan kanssa siellä kahvittelemassa. Roosa halusi maitoa ja hienon toripolliisi-piparin. Neiti haukkasi keksiä onnellisena ja tuumasi ”Pää poikki!” tai ”Käti poikki!” keksiä syödessään…
Eepi ja iskä lähtivät aiemmin kotiin ja ehtivät jo karting-radalle ajamaan (ihmeesti nuori herra jaksoi!) ennen kuin minä ja Roosa ehdimme lähteä kaupungilta kotia kohti. Päivän kävelyistä ja liekö kaikesta näkemästään ja kokemastaan väsyneenä Roosa nukahti saman tien autoon, jopa ilman tuttia! Neiti jatkoi uniaan onnellisena, vaikka pysähdyin kotimatkalla kauppaan ja nostin Roosan ostoskärryihin – tuollaista ei ole koskaan ennen sattunut!
Moni kaupassa ihasteli ja ihmetteli, kun Roosa nukkui ostoskärryissä istuen, pää käsikahvaa vasten, pupu tyynynä! Kotona sain nostaa neidin nukkumaan sänkyyn ja siihen hän tyytyväisenä nukahti pupu kainalossa!
Elokuvateatterissa on kiva käydä, mutta näin eri ikäisten lasten kanssa se osoittautui hieman haastavaksi. Olisi hyvä, jos eri ikäisille suunnattuja näytöksiä alkaisi samaan aikaan, niin tällainenkin kokoonpano saisi enemmän yhteistä aikaa – nyt Eepin elokuva loppui vähän ennen kuin Roosan elokuva alkoi. Mutta hauska ilta oli joka tapauksessa.
Ilma oli muuten vielä eilen täällä kylmä, kuten vaatetuksesta voi päätellä – etenkin Oulussa, missä aina tuulee ja nyt vielä puhalsi erityisen jäätävä tuuli. Mutta jospa se tästä vielä kevääksi muuttuisi ja joskus vieläpä kesäksikin… Toivossa on hyvä elää…
   |
