Kesäkelit ovat vihdoin saapuneet ja puutarha kutsuu! 🌞
Puutarhassa on mukava harrastaa kierrätystä ja keksiä uusia käyttötarkoituksia tavaroille. Olohuoneen ikkunoiden vieressä meillä on monenlaista kierrätysjuttua. Seinän viereen teimme alueen kauniista, vanhoista tiilistä. Tiilet ovat kestäneet hyvin vaihtelevissa olosuhteissa säiden armoilla – ja jos joku sattuisi rikkoutumaan, tilalle olisi helppoa laittaa toinen.
Tiilien alla on suodatinkangas ja hieman hienoa hiekkaa. Myös tiilien rakoihin harjasimme hiekkaa. Alue pysyy puhtaana rikkaruohoista, kun lasten leikkiessä hiekkalaatikolla nyhdän rikkikset pois. Hyvä keino olisi kuulemma myös kiehuvan veden kaataminen rikkaruohottuneille alueille – tätä en ole vielä kokeillut, mutta toimii varmaan.
Tiilialueen viereen teimme samoilla vanhoilla tiilillä reunustetun kukkapenkin. Kukkapenkin erikoisuus on kolmiomuoto. Alueelle olen istuttanut ihanaa pisamakelloa, liljoja, päivänliljoja, erilaisia nauhuksia ja akileijoja. Toiveena on, että kukat rehevöityvät vuosien saatolla – suurin osa on vielä aika pieniä.
Tällä hetkellä kukassa on harmittavan vähän mitään – toiveissa on, että esimerkiksi akileijat siementäisivät ja leviäisivät. Kukkapenkin etureunan viereen istutin maksaruohoa, joka on myös levinnyt itse kukkapenkkiin – ja sehän ei haittaa mitään! Antaa kaikkien kukkien kukkia siellä, missä ne viihtyvät. 🌼
Maksaruohojen vieressä kulkee viistosti asetelluista betonilaatoista tehty polku – tai oikeammin, maksaruohot on istutettu laattojen rakoihin. Istutin maksaruohoa laattojen molemmin puolin, mutta jostain syystä kukkapenkin puolella olevat maksaruohot kukoistavat ja rehottavat jo laattojen päällä, mutta toisella, hiekkalaatikon puolella olevat maksaruohot kituuttavat.
Kaikki on istutettu samaan aikaan ja samanlaiseen hiekkamultaan. Liekö hiekkalaatikon reuna varjostaa liikaa? Vai polkevatkohan lapset maksaruohoja liikaa? Oli syy mikä hyvänsä, pitänee pelastaa kärsivät maksaruohoparat jonnekin muualle ja täyttää rakoset tasaisilla pikkukivillä.
Laattapolun toisella puolella on tosiaan lasten hiekkalaatikko, jonka reunat on tehty vanhoista hirsistä. Hirret on käsitelty aikanaan Roslagin mahongilla, mutta käsittely täytyisi varmaan uusia. Hirsikehikko on aseteltu kivien päälle, jotta hirret eivät lahoaisi.
Onneksi hiekkalaatikko on tehty meidän ihanan itsenäisyyskuusen viereen talon lähelle eli se on suurimman osan päivästä varjossa. Siinä on mukava leikkiä myös kuumalla ja aurinkoisella kelillä.
Hiekkalaatikkoon lapset ovat raahanneet monenlaisia rakennusmateriaaleja. Vanhoista tiilen palasista on rakennettu kuulemma holvirakennus kuten Roope-sedällä (kuvassa keko takana). Erilaiset laudan palaset sekä viemäriputken palanen ovat myös rakennuspuuhissa tärkeitä. Ns. oikeita hiekkaleluja (ämpäreitä, lapioita, muotteja, autoja jne.) pidämme lähellä olevalla kuistilla suuressa puuarkussa sateelta ja auringolta suojassa. Vaikka ainahan niitä löytyy silti lojumasta sieltä täältä!
Kuistin ja tiilillä reunustetun kukkapenkin väliin jäävällä alueella on hiekan päällä tiilistä aseteltu polku. Hiekkaan olen istuttanut esimerkiksi patjarikkoa ja siperianunikkoja. Lisäksi istutin omaan istutusalueeseen kärhön sekä ympärille maksaruohoa. Kaivoin hiekkaan kuopan, johon asetin halkaisijaltaan laajan lämpökanaaliputken pätkän ja täytin putken mullalla – näin multa pysyy siinä missä pitääkin, eikä sekoitu hiekkaan.
Kärhö tuntuu viihtyvän – istutin sen vasta viime kesänä, joten se on vielä tosi pieni, mutta kukki silti jo alkukesästä. Maksaruoho on täyttänyt mukavasti alueen, eikä musta putki enää pilkota sivuilta. Maksaruoho myös suojaa kärhön juurialuetta.
Kärhölle olen asettanut kiipeilytueksi vanhojen tikkaiden pätkän. Aikeissani on vielä keksiä jokin kiva yläosa, jonka voisin asettaa tikkaiden jatkoksi. Tikkaat muodostuvat putkista, joten kiinnittäminen olisi helppoa. Vielä odotellaan inspiraatiota. 😏
Tiilialueelle pääsivät asustamaan ihana peikko, jonka poikani sai mummoltaan lahjaksi, sekä anopiltani saama ihana aasi.
   |
