Nyt onkin vierähtänyt hieman aikaa edellisestä blogikirjoituksestani. Vaikka säät ovat olleet sitä sun tätä, olemme viettäneet hieman ansaittua lomaa perheen kesken, enkä ole ehtinyt syventyä blogiin. ????
Kesä on ihmeellistä aikaa. Alkukesä oli niin kylmä, että tuntui, ettei mikään oikein kasva kunnolla. Mutta oltuamme muutaman päivän poissa kotoa, kotiin tullessa pihastamme oli tullut viidakko! Sekä kukat että rikkaruohot rehottivat!
Haaveissani on oikeastikin villi, viidakkomainen salainen puutarha: paljon kasveja ja kukkia, kauniita kiviä, ihania patsaita, yllätyksiä, polkuja, paikkoja istahtaa, kauniita näkymiä. Koska sekä aikaa että rahaa on rajallisesti ja pihamme on todella iso, on tähän vielä matkaa. Jotain olemme sentään saaneet jo aikaiseksikin – ja suunnitelmia ja unelmia on pitkä liuta, kunhan ehdimme tehdä! Tässä joitain etupihamme (osin keskeneräisiä) juttuja.
Kahdessa ensimmäisessä kuvassa näkyy etuoven vieressä olevaa kukkapenkkiä, joka on rajattu vanhoilla porakivillä. Talon ja kukkapenkin väliin jää pienemmillä kivillä tehty noin puoli metriä leveä alue eli kukat eivät ole lähellä kivijalkaa. Penkkiin paistaa ainoastaan aamu- ja ilta-aurinko ja talvella katolta tippuvat lumet. Kuitenkin siinä tuntuvat viihtyvän mm. siperienkurjenmiekka, siperianunikot, patjarikko, kuolanpioni, hopeahärkki, idänkurjenpolvi ja puna-ailakki.
Haluaisin kukkapenkistä vielä näyttävämmän, mutta en ole vielä saanut päätettyä miten. Aika näyttää mitä keksin. ? Ainakin keväisiä pikkukukkia ja kurjenmiekkoja saisi olla enemmän.
Kukkapenkin ja etuovelle johtavien portaiden väliin tein alueen pikkukivillä päällystetyillä betonipaloilla. Nämä palat syntyivät vahingossa rakennusaikana, kun betonia tippui sorapinnalle. Palaset olivat niin kauniita sorapintoineen, että käytin niitä pinnoitteena. Olen antanut sammalen ja kukkien levitä rakosiin. Paikkaan sopivat ihanasti valkoiset patsaat: söpö tyttö, jonka sain äidiltäni, sekä kirpputorilta löytämäni joutsen.
Etupihalle olemme tehneet perinteisen kivikkopenkin vuorenkilpineen. Laajaan alueeseen olemme saaneet vuorenkilpiä sukulaisiltamme, suuri kiitos siitä ? Viimeisimmät lisäykset istutin vasta toissa päivänä. Ne ovat vielä hieman nuupahtaneen näköisiä, mutta jahka ne juurtuvat, ne kyllä piristyvät – sateitahan on luvassa, mikä tietää hyvää vastaistutetuille kukille.
Kukkapenkin taakse on kasvanut itsestään muutama pihlaja kauniiseen riviin. Ajattelinkin jatkaa samalla linjalla ja istuttaa pihlajia koko takarivin täyteen. Lisäksi taakse pitää keksiä jotain muuta kasvustoa nykyisen heinikon tilalle. Vuorenkilpiäkin pitää saada vielä lisää.
Pihammehan on vanha maatilan piha, jossa onneksemme oli ihana vanha ruusupenkki kaivon takana. Pensaat lienevät mökinruusua ja lisäksi joukossa on hieman juhannusruusua. Tätä kukkapenkkiä olen jatkanut istuttamalla lisää erilaisia ruusuja – nämä uudet lisäykset ovat vielä aika pieniä. Mutta vanhat ruusut kukoistavat ja kukkivat aivan ihanasti! ?
Ruusujen alle istutin sinivuokkoa. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan ja kukki keväällä kauniisti. Ruusupensaiden takana näkyy grillikota ja oikeassa reunassa kaukana näkyy rantasaunamme.
Ruusupenkin ja talon väliin olen tehnyt kivikkoalueen, jolla kulkee betonilaattapolku. Näitä kivikkoalueita on talomme ympärillä paljon ja niiden tekemisessä on ollut iso urakka. Alla on katekangas, jonka päälle kaadoin betonia ja sen päälle asettelin kivet. Olen istuttanut rakoihin sammalta ja toiveessa on, että se leviäisi. Nämä alueet ovat mielestäni kauniita – rakastan kiviä ja etenkin sateella niiden ihanat sävyt pääsevät oikeuksiinsa.
Vanhasta kaivosta olemme tehneet umpinaisen pumppuineen – se on turvallisempi lasten kanssa ja pumppu on kätevä käyttää. Haaveissa on vielä kaivon yläpuolelle sellainen ihana pieni katos, jolloin se olisi täydellinen. ?
 |
| Merenneitopatsas viihtyy kaivolla ruusujen ympäröimänä. |
   |
