Korkeat paikat ovat jännittäviä etenkin lapsista! Lomamatkoilla kannattaakin kohota korkeuksiin eli käydä erilaisissa korkeissa paikoissa. ?
Itse lomamatka lentokoneessa korkealla pilvien yläpuolella on aina yhtä upea kokemus, mutta muutenkin joka puolelta löytyy hienoja paikkoja kuten korkeita torneja, kukkuloita, näköalahissejä jne. Kaikki ovat omalla tavallaan viehättäviä – ja lapset tykkäävät jännityksestä!
Pienille lapsille riittää jo matalampikin torni tuomaan elämyksiä, eikä lasten kanssa muutenkaan tarvitse Mount Everestille kiivetä saadakseen ikimuistoisen kokemuksen! Onneksi! ?
Aiemmissa blogipostauksissa seikkailtiin jo muutamassa korkeassa paikassa – Outokummun kaivosmuseon tornissa sekä viidessä linnassa ja niiden torneissa: Olavinlinnassa, Turun linnassa, Bledin linnassa, Conceptión linnassa ja Schlossbergin linnassa.
Tässä jutussa Roosa-Ilona ja Eemil-Eepi esittelevät seuraavat korkeuksiin kohoavat kohteet:
- Bungee trampoliini eli trampoliinibenji: Leikkipuisto, Orihuela, Espanja
- Erikoiset kulkuvälineet ylös-alas: Schlossbergin linnan funikulaari, Graz, Itävalta
- Maailmanpyörät: Riesenrad, Praterin huvipuisto, Wien, Itävalta
- Kiipeilypuisto: Atreenalin, Tykkimäki, Kouvola
- Katedraalien/kirkkojen tornit: Pyhän Tapanin katedraali, Wien, Itävalta
- Mäet: Salpausselkä, Lahti
- Näköalatornit, lintutornit jne.
Bungee trampoliini eli trampoliinibenji: Leikkipuisto, Orihuela, Espanja
Espanjassa ollessamme lapset bongasivat minipienen, muutaman laitteen huvipuiston karting-radan vieressä. 3-vuotias Roosa halusi ehdottomasti bungee trampoliiniin!
Minä hieman emmin, enkä ollut ollenkaan varma uskaltaako neitiä siihen päästää. Ja toisaalta, arvelin ettei hän siitä sitten oikeasti tykkäisi, vaan haluaisi heti pois. Kuvittelin laitteen olevan liian hurjan.
Päätimme antaa Roosan testata laitetta – tyyliin pomppu ja pois! Mutta kuinkas sitten kävikään? Neiti pomppi riemuissaan koko 10 minuutin ajan! ?
Pomput olivat aika hurjan näköisiä! Tosin Roosa on kevyt ja pieni, eikä jaksanut ponnauttaa itseään kovin vauhdilla. Niinpä pomput vähitellen hidastuivat, kunnes loppuivat kokonaan ja neiti jäi killumaan yläilmoihin.
Mutta eipä Roosa ollut millänsäkään – köysi löysättiin/kiristettiin uudelleen ja pomppiminen jatkui taas hetken hurjana! Ja hauskaa oli! Sen voitte uskoa! ?
Bungee trampoliineja löytyy monista paikoista Suomessakin, mm. Seikkailupuisto Pakasta Kalajoelta ja Zip Adventure Parkista Vaasasta.
Schlossbergin linnan funikulaari, Graz, Itävalta
Aiemmassa blogipostauksessa kerroin Schlossbergin linnasta, mutta en kertonut, millä vehkeellä linnaan pääsee. Kyse on tosi jännittävästä funikulaarista eli köysiratajunasta, joka kulkee 60 asteista rataa pitkin!
Ensimmäinen ajomatka alaspäin oli tosiaankin jännittävä! Emme uskaltautuneet heti etummaiseen vaunuun, vaan jäimme suosiolla taaemmas, josta ei niin hyvin näe pudotusta.
Muutaman ajokerran jälkeen uskaltauduimme etummaiseen vaunuun ja olihan se hienoa! Maisemat olivat mahtavat ja tuntui erikoiselta laskeutua/nousta junalla niin pystysuoraan.
Etenkin Eepi (silloin 6 vuotta) tykästyi rataan niin kovasti, että sillä piti ajella edes-takaisin kauan aikaa! Aina kuului vieno ”Äiti, mennään vielä kerran, joohan?” Eepi olisi viihtynyt junassa vaikka koko päivän! ? Niinpä suihkimme junalla eestaas sillä aikaa, kun Roosa oli iskän kanssa jossain kaupungilla.
Suosittelemme funikulaarikokemusta! ? Suomen Turussa avautuu vuoden lopussa Kakolanmäen funikulaari. Euroopan jyrkin funikulaari löytyy Sveitsistä, Stoosin kylästä.
Maailmanpyörät: Riesenrad, Praterin huvipuisto, Wien, Itävalta
Maailman vanhimmasta huvipuistosta, Praterista Itävallan Wienistä löytyy upea, 1800-luvun lopulla rakennettu maailmanpyörä. Valtava maailmanpyörä näkyy ympäri Wieniä ja sieltä on hyvät näkymät koko Wienin kaupunkiin.
Eepi ja Roosa olivat innoissaan päästessään maailmanpyörään – ja kyllähän se vähän hirvittikin! Maailmanpyörä on lähes 65 metriä korkea – se oli valmistumisaikanaan maailman suurin maailmanpyörä.
Maailmanpyörässä istutaan turvallisesti kondoleissa, neljän seinän sisällä. Näkymät ovat huikaisevat joka suuntaan olevista ikkunoista. Eepi ja Roosa tykkäsivät kovasti katsella maisemia ja etenkin ihmetellä huvipuiston laitteita, jotka näkyvät hyvin maailmanpyörästä.
Maailmaanpyörän historiaan pääsi tutustumaan hienosti toteutetussa museossa, jossa oli tehty pienoismaisemat kaikista maailmanpyörän vaiheista. Esimerkiksi vuoden 1944 sotapommitusten aikoihin maailmanpyörä lähes tuhoutui, mutta se saatiin onneksi restauroitua. Vaunut vain vähenivät puoleen alkuperäisestä 30:stä.
Sanonnan mukaan et ole käynyt Wienissä, jollet ole käynyt Praterin maailmanpyörässä. Suosittelemme kyllä kokemusta! ?
Muuallakin on hienoja maailmanpyöriä. Huikea 135 metrin korkuinen London Eye on mahtava kokemus (siellä olemme käyneet Renin kanssa ennen lapsia). Helsingissä on puolestaan 40-metrinen Skywheel.
Maailman suurin käytössä oleva maailmanpyörä on tällä hetkellä USA:n Nevadassa sijaitseva High Roller, jolla on korkeutta 168 metriä. Dubaissa on valmistumassa Ain Dubai, peräti 210 metrinen maailmanpyörä! Vaikuttavan näköinen, mutta taitaisi jäädä minulta väliin. ?
Kiipeilypuistot: Atreenalin, Tykkimäki, Kouvola
Kiipeilypuistoissa on jännää kiipeillä! Kävimme perheen kanssa Kouvolan Tykkimäessä ja samalla lapset kiipeilivät Atreenalinissa. Kyseisiä puistoja on ympäri Suomea – tarjolla on yli 20 Atreenalin-puistoa.
Tykkimäen Atreenalissa on tarjolla neljä erilaista rataa: metrin korkeudella ja 3-4 metrin korkeudella kulkevia ratoja. Valitsimme toisen metrin korkeudella olevista radoista. Se osoittautui ihan riittävän jännäksi sekä Roosalle (silloin 2 vuotta) että Eepille (silloin 7vuotta).
Jos turvavaljaiden ja kypärien pukeminen päälle oli jännittävää. Saati sitten itse radalle lähteminen! ?
Reni oli valjaissa lasten kanssa kiipeilyradalla ja minä jäin varalta maan tasalle ja autoin tarvittaessa maasta käsin lapsia. Rata on sen verran matalalla, että siihen yltää auttamaan lähes joka kohdassa.
Ja lapset tarvitsevat apua. Me aikuisetkaan emme joka kohdassa meinanneet ymmärtää, miten köyden saa siirtymään seuraavaan rataosuuteen.
Kiipeilyradalla edettiin pätkä kerrallaan erilaisia kiipeilytasoja ja -puita pitkin ja seuraavaan kohtaan piti valjakiinnikkeet saada siirrettyä seuraavaan köysiosuuteen. Välillä se oli kinkkistä hommaa.
Auttamista riitti etenkin silloin 2-vuotiaan Roosan kanssa, joten en ehtinyt kovin valokuvata kiipeilyä. Yhden kuvan verran sain sentäs nopeasti näpättyä!
Varmaankin kiipeily helpottuu ajan myötä eli jos joskus toisen kerran kiipeilemään päädymme, lienee jo menee vähän paremmin.
Suosittelemme kokeilemaan! Kannattaa aloittaa lasten kanssa matalammasta ja testata, miten homma sujuu.
Katedraalien/kirkkojen tornit: Pyhän Tapanin katedraali, Wien, Itävalta
Monien kuuluisien katedraalien ja kirkkojen torneihin pääsevät myös matkailijat tutustumaan. Wienin siluettia hallitsee paitsi maailmanpyörä, myös Pyhän Tapanin katedraali ja sen tornit.
Pyhän Tapanin katedraalissa on neljä tornia ja kahteen näistä pääsee käymään. Korkeimpaan, 137 metriä korkeaan etelätorniin, ”Stefiin”, pääsee 343 kiertävää porrasaskelmaa pitkin – kiipeäminen käy päivän kuntoilusta!
Etelätornissa sijaitsee 13 kirkonkelloa. Sieltä on Wienin parhaat näkymät yli koko vanhan kaupungin.
Me emme lasten kanssa lähteneet kiipeämään jyrkkiä portaita, vaan menimme pohjoistorniin eli kotkatorniin, johon pääsee hissillä. Pohjoistornissa sijaitsee Pyhän Tapanin katedraalin kuuluisin kello, Pommerin. Pommerin on Euroopan toiseksi suurin vapaasti roikkuva kirkonkello.
Pohjoistorni ei ole yhtä korkea kuin etelätorni, mutta kyllä kannatti mennä – tornista näkyi hienosti kaupunkia. Etenkin lasten kanssa suosittelen pohjoistornia helppouden ja turvallisuuden vuoksi.
Eepi ja Roosa olivat innoissaan tornikäynnistä. Vai mitä sanot sieltä aukeavista maisemista? (Tornista otettuja maisemakuvia on kolme: yksi blogipostauksen alussa ja tässä kaksi.)
Mäet: Salpausselkä, Lahti
Mäet ovat mukavia: niissä on lastenkin kiva kävellä ja maisemat ovat hienoja! Täällä Pohjanmaalla ei paljoa mäkiä ole, mutta etelämpänä ja pohjoisempana löytyy jos jonkinmoista mäkeä ja kukkulaa. Niille kannattaa kiivetä lasten kanssa ja ottaa vaikka eväät matkaan!
Lahden Salpausselän rinteeseen pääsee kävelemään vapaasti. On aika hurja katsoa läheltä hyppyreitä ja miettiä, että jotkut huimapäät niistä oikeasti päästelevät menemään suksilla! Voi miltä suurmäki näyttää! ? Siinä riittää ihmettelyä lapsillakin.
Salpausselän rinnettä oli kiva kävellä lasten kanssa alas ja ylös. 2-vuotias Roosakin jaksoi kummasti ihan itse kävellä jyrkkää rinnettä – tosin aivan loppumatkan kannoin häntä. Alaspäin mennessä piti tietenkin hieman toppuutella, etteivät lapset ala juosta alamäkeen, jolloin voi käydä (ja todennäkösesti käykin) hullusti.
Mäki tuntui olevan lenkkeilijöiden suosiossa, enkä ihmettele: jyrkän rinteen kapuaminen on oivaa kuntoilua.
Suurmäen näkötorniin pääsee kesäaikaan arkipäivisin ihailemaan korkealta aukeavia maisemia – ja tekemään lähempää tuttavuutta mäkihyppääjien lähtöpaikkaan. ? Olemme Renin kanssa näkötornissa käyneetkin joskus. Lasten kanssa olimme liikkeellä sen verran myöhään illalla, ettemme enää näkötorniin päässeet, mutta mukava oli käydä pelkästään mäelläkin.
Kyllä meillä oli mukavaa, kuten kuvista näkyy! (Enkä onneksi joutunut kantamaan ketään koko rinnettä alas tai ylös! ?)
Näköalatornit, lintutornit jne.
Aina ei tarvitse mennä kauas seikkaillakseen lasten kanssa korkeuksissa – näköalatorneja, lintutorneja ja muita torneja on Suomessa vaikka millä mitalla.
Eepin kanssa olemme käyneet Liminganlahden lintutornissa lintujen kevätmuuton aikaan, mutta jostain kumman syystä en löytänyt yhtäkään kuvaa itse tornista! Ainoastaan jäätelönsyöntikuvan kyseiseltä matkalta. Suosittelemme Liminganlahtea – paikka on hieno, pitkospolkuja on kiva kävellä, lintutorni on kiva ja hyvin ajoitetulla käynnillä näkee vaikka kuinka paljon muuttolintuja. ?
Kaikkia torneja ei ole rakennettu lapsivieraita ajatellen, esim. kuvan keskimmäiseen torniin en uskaltanut lasten kanssa mennä (eivätkä he itsekään sinne halunneet). Korkean tornin portaikossa oli kaiteina ainoastaan yhdet vaakalaudat niin korkealla, että isompikin pääsee välistä helposti tippumaan. Portaiden välitkin olivat niin isoja, että etenkin hoikka Roosa olisi solahtanut helposti läpi. Jännä, että kyseinen torni oli lasten leikkipaikan keskellä. ?
Seikkailua varten riittää myös toisen kerroksen parvi, johon mennään tikkaita pitkin. Meillä oli tällainen vuokramökki kerran laskettelureissulla ja voi sitä riemua, jonka parvella käyminen ja vieläpä siellä nukkuminen aiheutti! ?
Mökin omistajat olivat vieläpä keksineet laittaa parvelle köyden päässä korin, jolla pystyi nostamaan tavaroita parvelle. Siinähän se ilta mukavasti vierähti, kun sai nostaa ja laskea korilla omaa unipupua ja muita tavaroita! Ja uni maittoi! ?
PS: Lisää lapsiperheiden matkavinkkejä tulossa. Missähän seuraavaksi seikkaillaan? Pysy kuulolla! ?
   |
Voisit pitää myös näistä:
Matkavinkkejä lapsiperheille osa 3: kaupunkiseikkailut kävellen bongaillen poliiseja, patsastellen patsaita, temppuillen ja herkutellen! 
Matkavinkkejä lapsiperheille osa 2: 10 museo- ja tapahtumavinkkiä tiedekeskuksista nalleihin, sotamuseoista vanhoihin koneisiin 
Matkavinkkejä lapsiperheille osa 1: 5 hienoa linnaa Suomessa ja muualla Euroopassa 
Kaupunki-iltana elokuviin ja toripolliisia tervehtimään!