Meidän kodistamme oli juttua lauantain Kalevan Koti-liitteessä ja galleriassa oli paljon kuvia. Kommentteja on kirjoitettu ahkerasti sekä tuonne galleriaan että Facebookin ryhmissä (esim. Pelastetaan vanhat esineet -ryhmässä). On ollut erikoista ja hämmentävää lukea ihmisten kommentteja ikiomasta, meille rakkaasta kodista! ? Kiitos kaikille kommenteista – niitä on luettu moni kertaa. ?
Kotimme sisustamisessa punaisina lankoina ovat olleet (yllätys yllätys!) värit, ilo ja wanha. Väreistä ja niiden merkityksestä olenkin jo aiemmin kertonut. Ilon tuominen on toinen tärkeä asia – sisustamista ei pitäisi mielestäni ottaa turhan vakavasti! Kodin pitäisi olla paikka, missä viihdytään ja missä on hyvä olla. Sen tulisi olla oma ihana pesä, jossa voi tehdä kaikkia niitä asioita, joista tykkää. Omassa kodissa pitäisi viihtyä kaikkina vuorokauden aikoina ja kaikkina vuoden aikoina. Kodin pitäisi tuoda valoa ja iloa myös niihin synkempiin ja pilvisempiin päiviin. Kotona pitäisi tuntea olonsa kotoisaksi ja onnelliseksi – ja iloiseksi!
Itselleni on tärkeää, että ympärillä on omien rakkaiden ihmisten lisäksi rakkaita tavaroita ja esineitä, jotka kertovat tarinoitaan ja muistojaan. Itse asiassa, muistini toimii niin hassusti, että ilman jotain muistin virkistäjää, kuten valokuvaa tai esinettä, en oikein tahdo muistaa menneestä paljon mitään!
Ehkä siinä yksi syy, miksi esimerkiksi valokuvaaminen ja valokuvat sekä esineet ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita. Toisaalta en kyllä viihtyisi ollenkaan avarassa, tyhjässä tilassa – moderni minimalismi sekä valkoisuus ahdistavat. Rakastan runsautta ja kaikkea kaunista! ?
Mitä vanhempi tavara tai huonekalu, aina parempi! On ihanaa, että tavaroilla on historiansa jo ennen kuin ne päätyvät meille. Arvolla ei sinällään ole merkitystä – kaiken ei tarvitse olla priimaa, kunhan se on kaunista ja sopii paikalleen! Esteettisyys on minulle todella tärkeää – kulutan paljon aikaa miettien, mikä minnekin sopisi ja miten järjestelisin huonekaluja, esineitä, tauluja ja niin edelleen. Nautin siitä!
Vaikka jotkut olivatkin kommentoineet kuvien perusteella, että meillä ”tavarat jäävät sinne, mihin ne satutaan laskemaan”, ei se pidä ollenkaan paikkaansa! Kaikella on oma harkittu paikkansa ja huomaan kyllä, jos joku esine on väärällä paikalla. Paitsi tietenkin uusien hankintojen kanssa – kestää aikansa, ennen kuin uudet jutut löytävät oman paikkansa.
Suuria muutoksia en kotiini halua, eikä meillä esimerkiksi vaihdella huonekalujen paikkoja sen jälkeen, kun ne ovat oman tonttinsa ottaneet. Kun jokin on löytänyt oman hyvän paikkansa, miksi sitä enää siirtämään?
Vaihtelua sisustukseen saa esimerkiksi vaihtamalla tekstiilejä – verhoja, pöytäliinoja, mattoja, tyynynpäällisiä jne. – ja kynttilä-mansetti-kokonaisuuksia vuodenaikojen mukaan sekä vaihtelemalla joitain esineasetelmia joillain pöydillä. Uudet ruukkukukat sekä olemassaolevien ah-aina-niin-odotettu-kukkiminen tuovat myös iloa, väriä ja vaihtelua.
Kalevan Galleria-kuviin täytyy kommentoida, että kuvien järjestys oli hieman erikoinen. Alkukuvat olivat lähinnä lasten huoneista, jotka ovat – kuten arvata saattaa – täynnä tavaraa, leluja jne. Lasten huoneet ja leluthan ovat kuin luonnon voima: vaikka kuinka niitä yrittää siivota, lelut ja tavarat tuntuvat aina kuin taikaiskusta lennähtävän ympäri ämpäri sikin sokin! Toivotonta siis… ?
Tuntuu, että osa kommentoi kotiamme pelkästään lasten huoneiden perusteella. Esim. ainoastaan lasten huoneiden ovet ovat täynnä lapsille tärkeitä juttuja ja kuvia, eivät suinkaan kaikki, kuten ovikuvista selvinnee! Meillä lapset saavat sisustaa omia huoneitaan ja oviaan ? Lisäksi lapset näkyvät muuallakin sisustuksessa, kuten toisesta kuvasta näkyy!
Kuten moni on huomannut kuvista, kotimme ei suinkaan ole vielä(kään) valmis. Vanhan laittaminen on hidasta ja työlästä puuhaa. Kun aloimme rakentaa taloa, vauhtia riitti ja jaksoimme painaa kaiken vapaa-ajan työmaalla. Mutta sen jälkeen, kun taloon muutimme, on vauhti hidastunut
Ja tietenkin lasten kanssa täytyy viettää aikaa, joten viime vuosina ei kauheasti ole tapahtunut – aina jotain pientä edistystä toki. Esimerkiksi listoja puuttuu vielä monesta paikasta, vanhoja lamppuja on vielä raakileina eli joko sähköhommia, kristallien uudelleenkiinnittämistä tai muuta fiksailua vaille jne.
Lisäksi projekteja on riittänyt – talon lisäksi olemme tehneet lämpökeskuksen, hakevaraston, rantamökin (isäni ja äitini kanssa), rantasaunan ja uusimpana (keskeneräisenä) projektina hallia. Lapsillekin on tehty ja aiotaan tehdä monenlaista kuten merirosvolautan.
Tässä onkin täytynyt opetella kärsivällisyyttä! ? Jos olisimme tienneet edessäolevan työmäärän, olisimme miettineet varmasti uudemman kerran, mutta onneksi kaikkea ei aina ymmärrä etukäteen! Muuten olisi unelma wanhasta kodista jokirannassa jäänyt toteutumatta!
Vielä kerran kiitos kaikille kiinnostuksesta kotiamme kohtaan ja toivottavasti viihdytte myös blogini parissa! ☺
   |
