Kokoa hylly tasosta, penkistä, leipomisalustasta ja vanhoista tiilistä

DVD-kokoelma sai hyllyn koottuna rakkaiden mummojeni huonekaluista: 60-luvun tasosta, vanhasta penkistä ja leipomisalustasta.

Meillä Koikkelan perheessä nautitaan elokuvien katsomisesta ja vietetään perinteisesti perjantaisin elokuva- ja herkutteluiltaa, jos se vain sopii viikonloppusuunnitelmiin (toisin sanoen, emme ole menossa mihinkään reissuun). Rakkaita elokuvia ja sarjoja katsotaan uudestaan ja uudestaan ja DVD:t (ja BlueRayt) ovatkin meillä arvossaan.

Vuosien varrella DVD-elokuvia on kertynyt sekä lapsille että aikuisille kiitettävä määrä (ja lisäksi vinot pinot VHS-kasetteja, joista suurin osa on laatikoissa). Koska meillä on oma huone pyhitetty television katsomista varten, DVD:t saavat vallan hyvin olla esillä, eikä niitä tarvitse piilottaa kaapin uumeniin.

Hyllykkö DVD-kokoelmalle syntyi 1960-luvun tasosta, vanhasta penkistä ja vanhasta leipomisalustasta. Kaikki ovat rakkaiden mummojeni peruja.

Vanhat tiilet näyttävät hauskan rouheilta hyllykokonaisuudessa.

Alimmainen, tumman ruskea taso, oli Vihannin mummolla tv-tasona olohuoneessa. Sen edessä vietimme aikaa mummon kanssa katsoen uutisia ja keskusteluohjelmia.

Keskimmäinen hyllyn osa oli samaisella Vihannin mummolla penkkinä. Penkki on aikanaan tehty lattialankuista, jotka on purettu vanhan kirkon lattiasta uuden lattian tieltä eli lankut ovat lie kuinka vanhoja.

Päällimmäinen hyllyn osa on Paavolan mummolla käytössä ollut leipomisalusta eli siinä mummo on aina launtaisin pyöritellyt leivät, pullat ja pitkot.

Tason ja penkin sai helposti hyllyköksi vain asettamalla ne päällekkäin – penkissä kun oli juuri sopivan korkuiset jalat. DVD-kotelot mahtuvat juuri sopivasti penkin alle pystyyn.

Mutta leivonta-alustassa ei varsinaisia jalkoja ollut. Niinpä asetin sen parin vanhan tiiliskiven ja puupalan päälle, jotta sain DVD-levyt mahtumaan välikköön.

Valkoinen penkki on tehty vanhoista kirkon lattialankuista.

Ylin hylly on pyhitetty pienille soveltuville ohjelmille, keskimmäisessä on hieman isommille tarkoitettuja ja alin hylly on varattu aikuisten ohjelmistolle.

Alimmalla hyllyllä on DVD-levyjen edessä myös joitain lautapelejä – niitä kun on kertynyt niin paljon, ettei kaappitila tahdo riittää. Pelaaminen on toinen rakas perheharrastuksemme. ?

Vanhoja leivonta-alustoja oli mummolla kaksi ja toinen odottaa vielä käyttötarkoitustaan. Harmillista, kun tähän hyllyyn ei saa enää mahtumaan toista alustaa – lisähyllytila olisi tarpeen.

Muuten, hyviä aarreaittoja DVD-elokuville, kuten kaikelle muullekin, ovat kirpputorit. Kunhan vain muistaa tarkistaa, ettei DVD:ssä ole naarmuja. Kirppareilta voi hyvällä tuurilla löytää omia vanhoja suosikkeja, joita ei muualta enää löydä. Voi kunpa löytäisin 80-luvun Robin Hood -sarjan, jossa oli Michael Praed pääosissa. Muistaako joku muu sitä ihanuutta? ?

Yläkuvassa näkyy televisiohuonekokonaisuutta talviasussaan. Sängyllä on mukava maata tyynyröykkiöiden seassa viltin alla ja katsoa jännittäviä elokuvia. Parisänkyyn mahtuu koko nelihenkinen perheemme.

Vanha keinutuoli on Renin lempipaikka. Itselleni kiikku on liian jännittävä – se kun laskeutuu aivan alas, makuuasentoon asti! Liian hurjaa kyytiä minulle. ?

Televisiohuoneen katto on muuten maalattu kahvilla! Lisää kahvintuoksuisia hetkiä aiemmassa blogipostauksessa kahvimaalista.