 |
| Eemil-Eepin 7v huoneen ovat vallanneet mm. legot ja kuljetusvälineet. |
Roosa-Ilona 2 v. ja Eemil-Eepi 7 v. ovat viime päivinä saaneet leikkiä aikalailla rauhassa kotosalla, koska olen ollut kiireisenä monenlaisten askareiden parissa. Kaikkihan varmaan arvaavat, miten siinä käy, kun lapset touhuavat mielin määrin? Joka paikka on kuin pyörremyrskyn jäljiltä! ?
Pahimmassa sotkussa ovat arvatenkin kummankin lapsen omat huoneet. Mutta leluja on jotenkin kummasti ehtinyt kulkeutua joka ikiseen huoneeseen talossa. Tai perun puheeni: wc-tilat taitavat vielä olla ilman lelukuorrutusta.
 |
| Onneksi kaikkea ei ole levitetty, mutta tarpeeksi asti silti. |
Lasten lelut tuntuvat vyöryvän joka paikkaan kuin luonnon voima! Vaikka niitä kuinka yrittäisi siivota ja järjestellä omille paikoilleen, ne samanaikaisesti juoksevat takaisin sinne tänne pitkin huushollia. Epätoivoista ja turhauttavaa taistelua tuulimyllyjä vastaan! ?
Totuuden nimissä täytyy sanoa, että Eepin huoneen tila ei ole täysin omistajansa omaa aikaansaannosta. Viikonloppuna olivat kylässä Eepin serkut, jotka kaiketi myös hoitivat oman osuutensa leikkimisestä – lue: lelujen levittämisestä. Eepi on vain jatkanut siitä, mihin viikonloppuna jäätiin. ?
 |
| Roosan 2v huoneen järjestyksestä on pitänyt huolta neiti ihan itse… |
Roosa puolestaan on tainnut kunnostautua hommassa lähinnä yksin – kunnia siitä hänelle! Hän tuntuukin olevan tosi tehokas ja nopea touhuissaan. Tällä hetkellä sotku ei itse asiassa ole yhtä paha kuin joskus (!), mutta riittävän…
Vaikka olen kuinka yrittänyt omien touhujen keskeltä neuvoa (välillä hieman painokkaamminkin), että Roosa ja Eepi laittaisivat leluja poiskin, ovat ohjeet ilmeisesti tipahtaneet suoraan toisesta korvasta ulos. Ainakaan meillä ei uhkailu, ei lahjonta, ei kiristys, ei mikään tunnu toimivan – on yritetty Eepin kanssa jo sen seitsemän vuotta, Roosan kanssa hieman vähemmän. Mikään muu ei auta kuin se, että alan itse siivoamaan leluja ja houkuttelen heitä mukaan.
 |
| Suloinen sekamelska kaikkea mahdollista… |
Muistan toki omastakin lapsuudestani sen, että vaikka oma huone olikin ihan mukavan kokoinen, oli se usein niin täynnä keskeneräisiä leikkejä, että uudet leikit piti aloittaa jossain muualla päin kotia – äidin ilahdukseksi. Eihän niitä ihania leikkejä millään olisi raaskinut poiskaan siivota! Siinäpä se ongelma onkin: missä vaiheessa leikit ovat niin loppu, että lelut voi kerätä takaisin omille paikoilleen?
 |
| Roosan tekemä ihana kattaus – missäs muualla kuin olohuoneen pöydällä. |
Ymmärrän näkökulman liiankin hyvin: jos on menossa mahtava leikki, jota haluaisi jatkaa myöhemmin, miksi pitäisi siivota kaikki pois? Leikin aloittamiseen – eli vaikkapa sen patjoista, peitoista, tyynyistä ja kaikenlaisista leluista rakennellun auton tekemiseen – menee taas seuraavalla kerralla hirveästi aikaa, eikä taaskaan ehdi varsinaisesti leikkiä kauaa.
Tosin etenkin 2-vuotiaan Roosan tapauksessa tuntuu usein, että kaikista parasta leikkimistä on nimeen omaan se, kun tavaroita levittelee ympäriinsä. Etenkin, kun joku muu (kuten minä) yrittää epätoivon vimmalla koota niitä paikoilleen…
Olisipa mielenkiintoista tietää, miten muissa perheissä on ratkaistu nämä leluarmeijoiden hyökkäysongelmat! ?
Koitetaan pärjätä näiden luonnonvoimien keskellä!
? ? Voimia ja rauhaa muillekin saman asian parissa kamppaileville! ? ?
PS: Blogin ulkoasun muokkaus on yhä vielä kesken – se tuntuu olevan aikaavievää puuhaa ja yllättävän kinkkistä. En millään tahdo saada etenkään mobiilinäkymää vääntymään haluamanilaiseksi. Jos tätä lukee joku kokeneempi bloginpitäjä tai webbikoodaaja, otan kiitollisena vastaan vinkit ja vihjeet. ?
   |
