Olin tippua tuolilta – niin ihana se oli! Olin haaveillut ihanasta vanhasta kaakeliuunista, mutta en ollut osannut kuvitellakaan mitään niin ihanaa! Muistan sen hetken ikuisesti – opiskelija kun olin, olin yliopiston käytävällä tietokoneella ja vierailin eri sivuilla haaveilemassa vanhasta kaakeliuunista.
Erään varaosapankin sivulta se löytyi: unelmien kaakeliuuni! Soitin saman tien miehelleni Renille, joka onneksi myös innostui uunista. Niinpä soitimme ja varasimme sen.
Kaakeliuunia ei oltu vielä purettu edellisestä paikasta, eikä varaosapankin ihmisillä ollut varmaa tietoa, koska uuni puretaan. Niinpä he aikoivat soittaa sitten, kun uuni on purettu. Jäimme siis odottelemaan soittoa.
Tässä vaiheessa olimme juuri aloittaneet taloprojektin, joten hommia riitti. Niinpä odottelimme rauhassa.
Meni aikaa, eikä mitään kuulunut. Meillä riitti Renin kanssa puuhia ja uuni oli varattu meille, joten emme ajatelleet asiaa sen kummemmin. Kunnes jossain vaiheessa aloimme ihmetellä, missä soitto viipyy ja miksei uunista ole kuulunut mitään.
Niinpä Reni soitti varaosapankkiin. Kauhistuimme kuullessamme, että puhelinnumeromme oli mennyt hukkaan, uunia oltiin jo purkamassa ja se oli ehditty luvata toisille. Onneksi samaan hengen vetoon sanottiin uunin kuitenkin olevan meidän, koska se oli alunperin meille luvattu.
Vieläkin saan kylmiä väreitä ajatellessani mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi silloin soittaneet.
Kaakeliuuni Suomen vanhimmasta hotellista
Kaakeliuuni oli siis meidän ja pääsimme sen hakemaan. Kuulimme uunin mielenkiintoisesta historiasta. Kaakeliuuni oli aikanaan ollut Suomen vanhimmassa hotellissa, hotelli Otavassa Porissa. Uuni oli purettu, kun hotelliin oli laitettu keskuslämmitys – se tavallinen tarina siis. Uuni oli ollut siitä lähtien siinä talossa, josta se meille purettiin.
Purettaessa oli huomattu, että tähän paikkaan uunia ei oltu tehty oikein: rakenteet oli tehty väärin ja muuraamisessa oli käytetty normaalia laastia kaakeliuuneissa käytetyn savilaastin sijaan. Tästä johtuen purkaminen oli haastavaa ja osa tiilistä kärsi vahinkoja. Kaiken kukkuraksi alin kerros oli valettu betoniin sillä seurauksella, ettei kyseisiä tiiliä saatu ehjinä pois.
Niinpä meillä oli isot puulaatikot täynnä kaakelitiiliä, joista osa oli rikki, ja lisäksi muovipussillinen monenkokoisia kaakelitiilen palasia. Tässä vaiheessa olo oli jo hieman epävarma – miten tuosta saadaan aikaiseksi se ihana kaakeliuuni, jonka olin nähnyt netissä??? Ja vieläpä toimiva uuni?
Mestarimuurarin metsästystä
Taloprojekti jatkui. Yritimme saada kaakeliuunille tekijää, mutta sepäs ei ollutkaan niin helppoa. Muurareita kyllä löytyi, mutta kukaan ei tehnyt vanhoja kaakeliuuneja – niissä on ihan omanlaiset rakenteet, eikä kukaan halunnut alkaa meidän uunilla harjoittelemaan.
Kuulimme mestarimuurarista, joka kierteli ympäri pohjois-Suomea muuraamassa juuri kaakeliuuneja, mutta harvoja kaakeliuunimuurareita kun oli, hänen taidoilleen riitti kysyntää. Jossain vaiheessa se hetki lähestyi uhkaavasti, kun olohuoneeseen olisi pakko saada kaakeliuuni pystyyn, jos sen sinne haluaa.
Mutta mutta… muuraria ei ollut… Muut uunit ja piippu olivat pystyssä ja olohuone odotti pinkopahvien laittamista ja muita loppusilauksia – mutta ennen niitä piti saada pölyinen uuniurakka valmiiksi.
Lopulta, jännittävien ja epätoivoistenkin hetkien jälkeen, saimme sovitettua aikataulut mestarimuurarin kanssa.
Kaakeliuunin muuraus, vihdoin!
Puulaatikoiden ja puuhapussin kimppuun siis. Alku näytti toivottomalta, kun kaakeliuuni oli lattialla ja vieressä iso läjä irrallisia erikokoisia palasia – miten siitä läjästä muka piti saada ehjä uuni? Siinä oli palapeliä kerrassaan, kun kokosin palaset kokonaisiksi. Taisi kulua muutama päivä siinä touhussa, mutta valmista lopulta tuli.
Ja vihdoin koitti se jännittävä päivä, kun mestarimuurari saapui! Voi niitä onnen hetkiä, kun uuni alkoi rakentua! Matkalla oli ollut monenmoisia epätoivon hetkiä, mutta nyt vihdoin ja viimein unelma oli toteutumassa!
Kun kaakeliuuni oli vihdoin valmis, ei voinut muuta kuin istua ja ihailla ja olla onnellinen 🙂 Kaakeliuunista tuli eräs olohuoneemme johtotähdistä. Talvella on ihana laittaa kaakeliuuniin tuli rätisemään ja istua nojatuoliin nauttimaan.
   |
