Nyt ehti vierähtää hetki ilman blogipäivityksiä. On pitänyt niin kiirettä kevätsiivouksen kanssa: verhojen, pöytäliinojen, mattojen ja tyynynpäällisten vaihtoa ja samalla paikkojen putsausta. Äitini on ollut apunani, onneksi. Muuten lasten ja muiden kotitöiden ohessa on vaikea saada aikaiseksi mitään silityksiä ja muuta ylimääräistä. Vaikka lapsia on vain kaksi, tuntuu, että pyykkivuoria ja likaisia astioita riittää aina ihan liiaksi asti. Ja tietenkin ruoan laittamista.
Kesäksi on ihana vaihtaa vaaleat, hempeät ja ilmavat verhot ikkunoihin ja antaa valon tulvia sisälle. Toisaalta talveksi on ihana käpertyä tummiin, mahtipontisiin sävyihin ja verhota ikkunat raskaammilla materiaaleilla. Syksyn pimetessä haluaa piiloutua hämyisään ja vaaleat verhot alkavat ahdistaa, kun taas kevään kylpevässä auringossa tummat verhot alkavat näyttää tunkkaisilta. Ja kun verhot vaihtaa, täytyyhän kaikki muutkin tekstiilit vaihtaa samalla! Samoin käy kynttilöille ja manseteillekin. Lisäksi jotkut seinävaatteetkin vaihtuvat.
Tekstiilien vaihto keväisin ja syksyisin on mummoni ja äitini kotoa jatkunut perinne. Meillä ei joka paikassa ole vieläkään verhotankoja (olen etsiskellyt vanhoja), joten vielä urakka ei ole aivan mahdoton, mutta tekemistä riittää kyllä näissäkin verhoissa. Mutta tämä puuha on kivaa, sillä ilman vuodenaikaan sopivia tekstiilejä koti olisi mielestäni kolkko ja autio. Kaipaan runsautta!
Kuvissa näkyy joitain verhoasetelmiani ja tekstiilejä.
Ensimmäisessä kuvassa näkyvät olohuoneen ihanat valkoiset verhot. Kaunis kangas on rakkaalta Sirpa-anopiltani. Ompelutyöt (kuten moniin muihinkin verhoihin) teki rakas Sari-siskoni – osan kotimme verhoista on ommellut äitini. Kiitos kaikille kolmelle. ? Olohuoneen verhojen reunaan ommeltiin hapsunauhaa, jonka toin aikanaan Intian matkaltani. Samoin ihanan näyttävät verhotampit ostin Intiasta (lähikuvassa toisessa otoksessa). Rakastan näitä verhoasetelmia! ?
Kolmannessa kuvassa on keittiön ihanat, valkovihreäruudulliset verhot. Verhotampit (lähikuvassa neljännessä otoksessa) ovat alkujaan jotain roikkuvia koristeita, jotka ovat peräisin mummolastani. Liekö olleet aikanaan oviverho tai jotain? Minulle päätyessään jäljellä oli eri pituisia pätkiä. Mietin aikani, mitä niillä tekisin, kunnes hoksasin, että niistä tulisi oivat verhotampit! Niinpä kokosin niistä neljä saman pituista ketjua ja lisäsin niihin paperinarulenkit molempiin päihin. Tykkään noista verhotampeista tosi paljon – ja ne muistuttavat mummosta. ?
Viidennessä kuvassa ovat televisiohuoneen verhot, jotka ovat peräisin tädiltäni. Verhotampeiksi pääsivät vanhat pitsinauhat. Ikkunan alapuolelle on löytänyt tiensä kaksi kappaletta vanhoja radioita – alempi on vanhempieni radio, jonka tahdissa äiti ja isä ovat kaveripariskuntineen tanssineet monet tanssit! Isoa radiota yhtä isoine kaiuttimineen raahattiin kuulemma pitkin kylää milloin kenenkin luo ja pistettiin tanssit pystyyn! Kaiuttimet ikävä kyllä ovat vuosien saatossa eksyneet jonnekin.
Kuudennessa kuvassa ovat Eemil-Eepin huoneen ihanat koiraverhot. ? Verhoasetelmaan kuuluu tietenkin myös käärme, jonka tein Eemil-Eepille hänen kaksivuotissynttärikortikseen. Ohje muuten löytyy aiemmasta blogijulkaisusta.
Viimeisessä kuvassa ovat Roosa-Ilonan hempeät ruusuverhot – Roosalle tietenkin roosan värisiä ruusuja. ? Roosan huoneessa on ainakin tällä hetkellä hempeän vahakangasliinan verhoama pyöreä pöytä sekä kolme tuolia. Pöydän ääressä lasten kanssa on helppo touhuta kaikkea yhdessä, esimerkiksi askarrella tai piirtää. Katsotaan, vaihtuuko pöytä joskus esimerkiksi pulpettiin.
Myöhemmin kerron lisää muista vanhoista tekstiileistä kuten pöytäliinoista ja muista aarteista!
Ja ensi syksynä päivitän kuvia iki-ihanista talviverhoista, joista näkyy tähän mennessä vain vilahduksia joissain kuvissa. Taisi unohtua sellaiset päivitykset vuoden aikana…
Olethan osallistunut KILPAILUUN, jossa arvotaan kirjapalkinto?
Jollet ole, kipin kapin äänestämään mielestäsi parasta blogijulkaisua ja ihana kirja voi olla sinun! Ohjeet löytyvät blogista.
   |
