Vihdoin on joulukuusi kuorrutettu ihanilla koristeilla!
Koikkelan perinteisiin kuuluu, että yläkerran kirjastotilaan koristellaan (lue: minä koristelen) tekokuusi näin joulukuun alussa. On aina yhtä ihana päästä kuorruttamaan kuusi suloisilla lasikoristeilla, palloilla, helminauhoilla, valotähdellä, jne. ja kruunaamaan komeus lamettalla!
Reni on tuumannut, että eipä tuolla alla kannattaisi oikea kuusi ollakaan, kun ei sieltä yhtään pilkistäisi kuusen havuakaan! Tuskin tuoksukaan läpi tulisi! ?
Koikkelan perinteisiin kuuluvat toki myös oikeat kuuset. Niitä on lasten myötä kaksi kappaletta alakerran olohuoneessa: kattoon asti ylettyvä ja vieressä pieni lasten kuusi. Nämä kuuset käydään hakemassa yhdessä lähimetsästä (luvan kera!) ja ne koristellaan vähäeleisemmin lähinnä vanhoilla kuusenkoristeilla. Mutta niistä kuusista kerron enemmän sitten lähempänä jouluaattoa, jahka päästään kuusen hakumatkalle.
Toki lapsetkin pääsevät joulukuusen koristeluun – molemmilla lapsilla on omat, pienet tekokuuset omissa huoneissaan ja lisäksi he saavat koristella olohuoneen pikkukuusen. Alakerran isosta kuusesta he saavat koristella alaoksat olkitähdillä – yläosan vanhoista, hennoista koristeaarteista pidän huolta itse.
Yläkerran tekokuusi on täynnänsä lasisia koristeita, joten siihen en uskalla antaa lasten koskea ainakaan vielä. Tekokuusen alla telmivät meidän joulupossut (katso alin kuva) ja niiden kanssa lapset toki saavat leikkiä niin paljon kuin haluavat ?
Tekokuusesta pidän juuri siksi, että sen voi surutta kuorruttaa niin täyteen kuin vain saa ja sitä voi ihailla koko joulukuun ajan! Lasten mentyä nukkumaan, vietän yömyöhään aikaa itsekseni kuunnellen joulumusiikkia ja nautiskellen koristelusta. Joka vuosi se on yhtä ihana hetki!
PS: muista käydä tykkäämässä tästä julkaisusta ja eilisestä Facebookissa Koikkelasta kajahtaa -sivulla, niin osallistut jouluisen yllätyksen arvontaan! Blogin oikealla puolella linkki FB-sivuun!
   |
