Vanhoja huonekalun osia ei kannata laittaa hukkaan, vaan rakentaa niiden ympärille uusi kaluste, jos ei vanhaa kokonaisuutta enää löydy. Meille kulkeutui aikanaan jostain vanha kaapin ovi, joka oli kokenut monenlaista. Maali oli ravistunut ja osin pois putsattu, suurin osa listoista sekä oven ripa uupuivat ja joku oli alkanut tekemään oven keskiosaan pystyurituksia jättäen homman puolitiehen. Meistä ovi oli kuitenkin niin hellyttävä, että Reni teki ympärille sopivan kaapin – tästä on jo vuosia aikaa. Siitä lähtien kaappi on koristanut kotiemme pesuhuoneita.
Kaapin rungon Reni teki vanhan näköisestä, harmaantuneesta laudasta. Itse ovea korjailtiin sen verran, että irronneiden listojen tilalle Reni laittoi uudet. Ne jätettiin reilusti käsittelemättä ja uuden näköisiksi. Maalauksille tai paremminkin niiden puuttumiselle ja keskeneräisille urituksille ei tehty mitään. Näin ovi kertoo historiastaan! Runko käsiteltiin lakalla.
Oveen ei haluttu uutta tai edes vanhaa oikeaa ripaa, vaan kahvaksi Reni laittoi vanhan ruostuneen naulan, jonka hän kiinnitti ala- ja yläpäistä rautalankalenksuilla. Naulaan liittyy tarina ja muistoja. Kävimme katsomassa Renin paapan vanhaa maapaikkaa Etelä-Pohjanmaalla. Reni löysi maasta vanhan, ruostuneen naulan ja otti sen muistoksi. Tämä vanha naula muistuttaa meitä nyt kaapin ovessa sekä Renin juurista että ihanasta kesälomastamme.
Koska kaappi suunniteltiin alunperinkin pesuhuoneeseen tulevaksi, kiinnitystä varten kaapin kattoon laitettiin kiinnitysputket (vai miksihän noita sanottaisiin). Niiden avulla kaappi saadaan ruuvattua kattoon kiinni 
sopivalle korkeudelle ilman, että tarvitsee porata laattaseinää ja eristyksiä puhki. Metalliset putket maalattiin samalla sinertävällä kuin kattokin.
Kaapista tuli mielestäni todella ihana ja persoonallinen. Lisäksi sillä on monia tarinoita ja historiaa kerrottavanaan!
   |
