Tulipa mieleeni erilainen joulumuisto – vuoden 2007 omalaatuinen joulu. Silloin ei joulun alla intoiltu joulukuusien ja joulukoristeiden parissa, vaan raksapuuhat olivat täydessä tohinassa. Joulukuun puolessa välissä vietimme Renin ja äitini kanssa runsaasti aikaa irrottaen nauloja olohuoneen eli salin hirsipinnoilta – siinä riitti väkertämistä.
Torstain ja perjantain 20.-21.12. laitoin timpurin kanssa pinkopahveja olohuoneen puhdistetuille hirsiseinille Renin ollessa töissä. Muistan pinkopahvituksen kuin eilisen. Olohuoneen radiosta tulvi joululauluja Jouluradion siivittämänä – mieleeni on jäänyt Timo Rautiaisen ja kumppaneiden Tiernapoika-esitys. Ilmassa tuoksui liima ja märkä pinkopahvi – yhä vieläkin samasta tuoksusta tulvahtaa jouluinen, hyvä mieli.
Sisärakennustouhut olivat vielä aivan kesken ja joka paikka täynnä rakennusmateriaaleja, työkaluja ja kaikkea sälää. Olimme Renin kanssa silti niin onnellisia tulevasta kodistamme, että halusimme viettää pikkujoulun omassa tulevassa olohuoneessamme.
Puinen jakkara, kynttilä ja joulupalaa
Siistimme olohuonetta hieman ja toimme pari tuolia. Pöytänä toimi yläkuvassa näkyvä puinen jakkara, jossa tuossa kuvassa on pora, saha ja muita työkaluja.
Pöydälle laitoimme jonkinlaisen liinan sekä kynttilän ja taisi jokunen tuikku olla muuallakin tulevassa olohuoneessa. Siinä pimenevässä illassa, kynttilän hämyssä söimme ja joimme jonkinlaisen yksinkertaisen joulupalan. Liekö ollut alkupalana ruisleipää ja sen jälkeen joulutorttua ja glögiä tai jotain vastaavaa – sitä emme enää kumpikaan muista.
Harmi kyllä, tästä pikkujoulun vietosta ei ole minkäänlaisia kuvia. Pihalle päin otin kyllä muutaman kuvan ikkunasta. Kuten näkyy, maisema ei ollut kovin jouluinen, vaan lähinnä musta. Lunta ei näkynyt oikeastaan ollenkaan ja jokikin oli aivan sula.
Tunnelman muistan ja kaikesta yllä kerrotusta huolimatta se oli ihanan kutkuttava: haaveissamme oli seuraava joulu, jolloin jo asuisimme talossa ja saisimme nauttia siellä Ensimmäisestä Oikeasta Joulusta. Unelmoimme tulevasta ja olimme autuaan onnellisia. Tämä erilainen joulumuisto pysyy mielessä kutkuttavan onnellisena ja odottavana. ?
   |
