Ulkona tuuli ujelsi viime yönä. Talvimyrsky vihelsi ja helisytti vanhoja ikkunaruutuja ja paukutteli nurkkia. Oli niin ihana kääriytyä viltin alle lämpimään ja katsella joulukuusessa loistavia kynttilöitä ja siemailla lämmintä glögiä.
Ihanaa, että joulu on juuri tähän vuoden pimeimpään aikaan! Tuikkiva ja lämmin joulu sekä joulu-tammikuun pimeä lumisuus sopivat mainiosti yhteen.
Koikkelan perinteisiin kuuluu, että vasta Nuuttipukki eli Nuutti vie joulun pois – kuten ennen vanhaan. Tiedättehän sanonnan: hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Tuomaan päivästä (21.12.) katsottiin alkavan joulurauhan ja Nuutin päivänä 13.1. kamala ja pelottava Nuuttipukki vei joulun pois.
Nykyään ilmeisesti monelle loppiainen (6.1.) tarkoittaa joulun loppumista, vaikka sehän on vain välietappi. Meillä vielä nautiskellaan joulusta täydellä tohinalla – onhan sen laittamisessakin niin iso urakka!
Nuutin päivä, 13.1., sattuu tänä vuonna olemaan perjantai. Joulu riisutaan tässä talossa siis ensi viikonlopun aikana.
Ennen sitä on vuoro erään toisen Koikkelan jouluperinteen eli nukumme olohuoneessa joulukuusten vieressä ja tuoksussa, ennen kuin niistä joudutaan luopumaan. Petaamme olohuoneen ison villamaton päälle patjoista sängyn ja nukumme koko perhe yhdessä joulukuusen kynttilöiden valossa.
Kuusen tuoksuun ja tuikkeeseen on aina yhtä ihana nukahtaa ja herätä! Eemil-Eepi jo odottelee kovasti tätä retkeilyä. Saa nähdä, mitä Roosa-Ilona sanoo poikkeuksellisista nukkumisjärjestelyistä? Hän ei varmaankaan muista viime joulun aikaa.
   |
