Tiedätkös, mikä ihanan tuoksuinen jouluperinne on Koikkelassa? Kaksi yötä on nyt vietetty joulukuusten vieressä, ihanassa kuusen tuoksussa! Eemil-Eepi halusi täksi yöksi yksinään nukkumaan olohuoneen sohvalle kuusten viereeen, joten me muut (sniff…) vetäydymme jo omiin sänkyihin. Sattui nyt niin kylmän tuuliset yöt, että lattianrajassa patjoilla ei ole kovin lämmintä nukkua. ?
Rossipohjainen puulattia tuntuu kovalla tuulella kylmältä, vaikka patjojen alla onkin lämmin, paksu villamatto. Mutta saimme sentään nauttia kuusista kaksi yötä. Katsotaan vieläkö nukumme lasten kanssa viikonloppuna yhdessä lattialla ennen kuusista luopumista.
Mainitsin Roosa-Ilonalle tänään, että joulukuuset täytyy viedä pian pois. Se ei kuulostanut neitistä yhtään kivalta idealta, vaan hän meinasi pistää poruksi. Saa nähdä, mitä hän sanoo jahka kuuset oikeasti viedään. Itselläkin on aina yhtä haikea ja surullinen olo.
Vaikka toisaalta, onhan se mukava riisua joulu välillä poiskin. Eihän joulu olisi yhtä odotettu ja ihana, jos se olisi aina. Ja pianhan on pääsiäinen…!
Nuuttipukki jo lähestyykin: huomenna on Nuutin päivä. Luin, että Nuutin päivän naamiaisjuhlat ovat jouluperinne jossain päin Suomea. Innostuin ajatuksesta kovasti! Mikäs sen mukavampaa, kuin yhdistää kaksi parhainta juhlaa, joulu ja naamiaiset!
Niinpä päätimme lasten kanssa, että vietämme lauantaina naamiaisia ja samalla hyvästelemme joulun (perheen aikataulujen vuoksi huomenna varsinaisena Nuutin päivänä emme ehdi). Jospa siitä tulisi Koikkelan uusi jouluperinne: Nuutin päivän naamiaiset!
Eemil-Eepi jo ilmoitti haluavansa olla kuningas! Saa nähdä, mitä me Roosa-Ilonan kanssa keksimme… Nuuttipukiksi meistä tuskin kukaan pukeutuu – jos ei sitten Reni innostu…?
Onko teistä kukaan viettänyt Nuutin päivää tai muita joulun riisujaisia jollakin tavalla? Kuulisin mielelläni muiden perinteistä 🙂
   |
