Pienet kädet häärivät ja suu on korvasta korvaan, kun pääsee laittamaan näin pääsiäisen alla tipuja, pupuja ja noitia! Näin siis ainakin meillä. Sekä itse tehtyjä, että ostettuja, vanhoja ja uusia koristeita on laitettu ympäri kotia – pöydille, ikkunoille, oviin ja joka puolelle on tupsahtanut pupuja, tipuja, noitia, kananmunia, kanoja, kukkoja, narsisseja ja höyheniä.
Erilaisten kukka-asetelmien koristeleminen vasta onkin hauskaa! Pääsiäiskoristeilla on hunnutettu huonekuusi sekä monta pajunkissa-asetelmaa.
Pajunkissoja etsimme eilen. Vaikka päivät ovat olleet aurinkoisia, eipä niitä auenneita valkoisia kisuleita meinannut löytyä mistään. Tarvoimme äitini kanssa pellon reunoja melkein kainaloita myöten lumessa!
Onneksi kumpikaan lapsi ei lähtenyt mukaan – toinen oli flunssainen ja toinenkin halusi jäädä iskän kanssa sisälle. Tuli ainakin kunnon iltalenkki minulle ja äidille sekä makeat naurut kaupan päälle, kun kumpikin vuorollamme lähes uimme lumessa! Se niistä kantohankikeleistä… ? Mutta saatiin onneksi jonkinlainen nivaska pajuja, joissa oli jo pienet pajunkissan alut. Oikeastaan ne ovat söpömpiä kuin isojen pallukoiden kanssa – eivätkä tipukaan niin helposti.
Pääsiäisasukseen pajut saivat puisia koristeita: munia, pupuja ja tipuja. Koristeiden laittaminen harjaannuttaa hyvin pieniä sormia, kun yrittää saada narua auki ja pujotettua oksaan. Ja omien kätten jälkeä on mukava ihailla ☺
Huonekuusi on kyllä ihana huonekasvi: se on aina ihanan vihreä ja lisäksi sen saa koristeltua ajankohdan mukaan helposti vaikkapa pääsiäiseen tai jouluna pikkujoulukuuseksi. Pääsiäisasussaan kuusi sai meidän lasten suosikkeja eli pupuja ja latvaan lennähti tietenkin tipu.
Rairuohoja ja ohraa on istutettu monenlaisiin kippoihin ja osa on jo lähtenyt mukavasti kasvamaan. Istuttaminen, kastelu ja kasvun seuraaminen on lapsista aina yhtä kivaa. Vielä kun pääsee ruohotkin aikanaan koristelemaan, voi että!
Virpovitsakimppuja on ilmaantunut ympäri taloa: niillä saa ihanaa kevättunnelmaa helposti ja nopeasti. Virpovitsakokoelma suurenee vuosi vuodelta, sillä säilytän aina kaikki vitsat. Niinpä joka vuosi saan uuden kimpun johonkin huoneeseen – ja huoneita ja koristeltavaa tässä talossa riittää tarpeeksi asti! ?
Tykkään itse laitella kotia ja käyttää aikaa ja vaivaa(kin) koristeluun, milloin joulua tai pääsiäistä, milloin synttäreitä tai naamiaisia varten. Koristeluperinteet tulevat äitini puolelta – heillä on aina laitettu kotia ja koristeltu juhlia varten. Ruokasalin pöydän keskellä, ison pöytäliinan päällä, on muuten mummoni perintöä oleva pitkä, vanha pääsiäistabletti – eikö olekin kaunis narsisseineen?
Reni on jolloinkin tokaissut, että eikö vähempikin riittäisi ja joskus (hyvin harvoin) ajatus meinaa tarttua itsellekin. Mutta sitten näkee lasten riemun ja innonja muistaa koristelun syyn! Kyllä sekä lapset että aikuiset saavat nauttia elämän pienistä iloista kuten kodin koristelusta, eikö niin? ☺
Nautitaan keväästä ja pääsiäisen ajasta! ? 
   |
