Jokirannassa voi paitsi nauttia ihanista maisemista, myös harrastaa monenlaista. Soutuveneellä tai kanootilla pääsee ihailemaan lähemmin jokea ja sen rantoja. Veneestä näkee ihanasti veteen piirtyvät maisemat ja soutaessa tai meloessa luonto pysyy lähellä. Siinä on jotain mystisen rauhoittavaa ja autuasta.
Myös lapset nauttivat veneessä olemisesta, ainakin meillä – kunhan ei yritä tehdä liian pitkiä retkiä. Ja liivithän kannattaa olla kaikille veneilijöille. 🙏
Toisenlaisen tuntuman jokeen saa uidessa. Kuumana kesäpäivänä, joita on viime aikoina riittänyt, jokivesi vilvottaa ihanasti. Parhaimpina päivinä etenkin silloin, kun rakensimme taloa, olen käynyt kolmekin kertaa pulahtamassa – virkistävän uinnin jälkeen jaksaa taas painaa töitä.
Lasten kanssa ei ole tullut käytyä niin paljon joessa, koska heidän mielestään jokivesi on liiankin kylmää! Vaikka kyllä Eepi silti ui joessakin – etenkin jos sen jälkeen pääsee saunaan lämmittelemään. Roosa kahlailee polvia myöten rantavedessä ja leikkii. Ihanintahan on kauniina kesäpäivänä uida ja sen jälkeen päästä rantasaunaan rentoutumaan.
Tänään iltasella lähdimme koko perheen voimin joelle veneellä ja pakattiin matkaan onkivapoja ja matoja. (Eepin virveliä emme uskaltaneet tällä kokoonpanolla veneeseen ottaa.) Soudimme hieman yläjuoksulle päin, laskimme onget vesille ja annoimme virran viedä venettä. Oli kaunis ilta – lämmintä, mutta pilvinen taivas.
Reni istui veneen keskellä airojen, matojen ja haavin kanssa, Eepi oli veneen keulassa oman onkensa kanssa ja minä istuin Roosan kanssa perällä oman onkemme kanssa. Kaloja näkyi molskivan siellä täällä, eikä mennyt kauaakaan, kun Eepillä jo onki nyki. Innokkaana Eepi taisi nostaa koukun liian varhain ylös ja ehdimme vain nähdä ison kalan pulahtavan takaisin veteen. Se ei ollut vielä ehtinyt tarpeeksi tarttua. Innostuneena ison kalan näkemisestä jatkoimme kalan narraamista.
Ilma oli tyyni ja vene lipui hiljaa alavirtaan. Jossain vaiheessa alkoi tipahdella sadepisaroita verkalleen, mutta eihän kalastaja pienestä sateesta piittaa! Emme olleet tietenkään ottaneet sadetakkeja, vaikka arvoimme lähtiessä niiden tarpeellisuutta. Mutta eihän pieni kesäsade haittaa – lapsetkin istuivat rauhassa ja jatkoivat onkimista. Oli ihana vain istua ja katsella veteen putoilevia pisaroita.
Lopulta Roosa alkoi kyllääntyä pelkkään veneessä istumiseen ja kalastamiseen ja halusi takaisin sisälle. Niinpä Reni souti takaisin rantaan ja lähti Roosan kanssa taloa kohti. Me jäimme Eepin kanssa veneeseen istumaan ja jatkamaan kalastusta omassa rannassa. Saman tien Eepin ongenkoho alkoi nykiä ja pian vedestä kohosi iso kala näkyviin! Minä nappasin hämmästyneenä kalan haaviin ja huusin Renin takaisin paikalle katsomaan ihmetystä: Eepi oli saanut mato-ongella ison lahnan!
Voi sitä kalastajan riemua! Eikä heti kalastamista voinut lopettaa, vaikka sade yltyi. Yritimme vielä hetken aikaa, mutta kala vain näykki, eikä tarttunut. Lopulta jouduimme lopettamaan likomärkinä.
Nyt Eepin lahna odottaa perattuna jääkaapissa huomista savustamista. Voipi olla onnellinen kalamies, kun pääsee ihan itse pyydettyä kalaa maistamaan! 💗
Ja voipi olla, että huomenna joki kutsuu onkijoita uudemman kerran. 😀
   |
