Viime vuonna Roosa-Ilona, silloin 1,5-vuotta, lasketteli ensimmäistä kertaa! Hän rakasti laskettelua ensikokeilusta alkaen!
Ensimmäinen laskettelukokeilu tehtiin laskettelurinteen alaosassa, pienessä loivassa loppuosassa. Reni työnsi Roosaa vähän matkaa ylöspäin, käänsi neidin ympäri, asetti sukset oikeaan menosuuntaan vierekkäin ja meni alas muutaman metrin päähän odottelemaan. Roosa-Ilona osasi heti itse lähteä liikenteeseen liikauttamalla jalkoja hiukkasen ja sitten mentiin!
Kyllä neitistä huomasi, että oli hauskaa! Hymy ylsi korvista korviin, kun sai ihan itse lasketella! Toki hän ei itse osannut pysähtyä, joten Reni oli häntä vastaanottamassa syliin. Alla videopätkä ensimmäisestä laskettelukerrasta:
Jonkin kerran tulimme viime vuonna myös isoa rinnettä alas niin, että Roosa-Ilona oli minun jalkojen välissä. Neiti oli vain vielä silloin niin lyhyt, että tällainen lasku otti tosi paljon omalle selälle – siksi näitä kokeiluja ei kovin montaa ehditty tehdä. Pari kertaa päivässä oli aikuisen selälle ihan tarpeeksi😒
Omat lasketteluvälineet 2,5-vuotiaalle
Tälle talvelle päätimme hommata Roosa-Ilonalle (nyt reilut kaksi vuotta) omat laskettelumonot ja -sukset sekä valjaat, koska tarpeeksi pieniä välineitä ei vuokraamoista oikein tahdo löytyä. Myöskin kaupoissa pienet monot olivat kiven alla – Roosalla kun on tosi pieni jalka (kengän koko 22). Haeskelun jälkeen lopulta sopivat löytyivät.
Kyllä oli neiti onnellinen, kun sai tällä viikolla ihan ikiomat laskettelumonot ja -sukset! Niitä testailtiin kotona pitkän kaavan mukaan – neiti käveli ympäriinsä polleana laskettelukypärä päässä ja monot jalassa! Eihän niistä olisi millään malttanut luopua!
Kotona ollessa täytyy päästä aina välillä ihailemaan omia välineitä! Ja olisihan niin ihana päästä vaikka joka päivä rinteeseen, näin neiti taitaa tuumata!
Uusilla suksilla Ruskotunturilla
Eilen käytiin Oulun Ruskotunturilla testaamassa uusia välineitä. Ensin taas testailtiin niin, että iskä toimi hissinä aivan rinteen alaosassa ja Roosa pääsi lyhyen matkaa laskemaan yksinään. Muutaman kerran käytiin kokeilemassa myös isompaa rinnettä valjaiden kanssa.
Vaikka jännitinkin, yllättävän hyvin pääsimme ankkurihissillä ylös kolmisin: Roosa-Ilona minun jalkojen välissä ja Eemil-Eepi toisella puolella. Alaspäin tullessa äitiä taisi jännittää enemmän kuin tyttöä!
Etenkin hieman jyrkempi kohta on haastava tällaisen pienen kanssa – Roosa meinasi mennä makaroniksi niissä kohdissa ja minä jouduin tekemään töitä, että päästiin kunnialla jyrkkä kohta alas.
Roosasta oli mukavaa, vaikka kovin kauaa ei tämän ikäinen vielä tunnu jaksavan laskea. Onhan se iso urakka pienelle 2,5-vuotiaalle!
Taitaa Roosa-Ilonasta tulla yhtä kova laskettelemaan kuin isoveljensä, joka on jo melkoinen menijä, ja äitinsä! 👍 (Ja eiköhän se iskäkin vielä innostu, kun päästään koko perheellä laskettelemaan! 😀)
   |
