Viime viikonloppuna Eemil-Eepi 7v osallistui ihka ensimmäisiin karting-kilpailuihinsa. Kilpailut olivat onneksi tutulla ”kotiradalla” Ruukissa, jossa Eepi on oppinut ajamaankin, joten rata-jännitysmomentti oli poissa – ei siis tarvinnut ihan oudossa paikassa kilpailla heti aluksi. Päivä oli silti jännittävä sekä kuskille että meille kotiväelle!
Päivän aikana Eepillä oli aamuisen lämmittelyajon lisäksi kuusi kappaletta kisalähtöjä, joissa kussakin ajettiin yhdeksän kierrosta. Päivän aikana Eepi ehti siis ajaa kilpailussa 54 kertaa radan ympäri ja lisäksi lämmittelyajot siihen päälle – melkoinen urakka siis! Päivä olikin kuskille aika rankka, mutta hauskaa oli silti: saihan koko päivän pyhittää sille asialle, josta nauttii suunnattomasti!
Kisapäivänä Eepin autoa piti siirrellä varikolta radalle ja taas varikolle, piti tankata autoa ja tsekata kunto ja kaikkea vastaavaa. Reni-iskä oli ajanottajana eli talkootöissä lähes koko päivän ja minä puolestaan lapsenvahtina Roosan (2v) kanssa. Ylpeä isä ehti olla pojan luona aina ennen lähtöä hetken aikaa toivottamassa onnea.
Onneksi Eepin 17-vuotias serkkupoika tuli auttamaan Eepiä – muuten ei olisi tullut kyllä kisaamisesta mitään. Niko toimi mekaanikkona ja apurina päivän ajan, siitä suuri kiitos hänelle 🙏
Roosan kanssa lähdettiin myös radalle seuraamaan Eepin ajoja ja tsemppaamaan. Roosahan viihtyi niin hyvin, ettei hän millään meinannut lähteä Vauhtimaasta pois! Hän juoksenteli päivän ympäriinsä, katseli autoja ja kilpailuja, keräili voikukkia, söi tikkaria ja pizzaa – ja minä juoksin perässä! 😃
Saattaapi olla, että tässä on tulossa kolmas kuski meidän perheeseen – neiti olisi heti menossa kartingauton rattiin, jos vain annettaisiin!
Päivä oli niin täynnä touhua ja ihmeteltävää, että ollessamme ajanottotornissa iskän luona katsomassa Eepin erästä ajoa Roosa-ressukka nukahti pöydän alle!! Roosa pariin otteeseen kävi leikkimässä pöydän alla piilosta ja eräällä kerralla ihmettelin, kun sieltä ei kuulunutkaan hetkeen mitään. Katsoin ja siellä neiti istualtaan nukkui pää notkahdellen! 💗
Onneksi ilma ei ollut kuuma, eikä edes kauhean lämminkään, vaikka aurinko yritti välillä paistaa. Rata-alueella ei ole oikein varjoa, joten kuumalla ilmalla siellä todellakin tulee tukalat oltavat sekä kuskeille että katsojille. Aamulla piskotti vettä ja säätiedotuksessa uhattiin sateella, mutta onneksi koko kisojen ajan oli kuivaa.
Entäs miten kisat sujuivat? Vallan hienosti! Toisessa lähdössä Eepi teki pari niin hienoa ohitusta, että koko ajanottokoppi raikasi iskän tuuletellessa! Siinä lähdössä heltisi kisalähtöjen paras sija eli kolmas. Kuvissa Eepi on muuten auto numero 77.
Kokonaissijoitus kisoissa oli seitsemäs. Pieniltä kolaroinneilta ei nimittäin vältytty: jotkut törmäyttivät Eepin autoon muutamissa lähdöissä sillä seurauksella, että Eepin auto pyörähti ympäri tai ajautui sivuun ja muut pääsivät ohitse. Takaa olikin sitten vaikeampi nousta enää, koska kisan Cadet-luokan kuskit osoittautuivat todella tasaväkisiksi.
Vaikka Eepi oli varmasti nuorimmasta päästä ja tosiaan ekaa kertaa kisoissa, rata-ajat olivat tasaisesti kolmen-viiden parhaan joukossa. Ja nuoriherra paransi omaa rataennätystään kisaviikonlopun aikana kokonaisella kahdella sekunnilla! Aivan mahtavaa! 👌
Kuten aiemminkin kirjoitin, suosittelen karting-harrastusta, jos vain vauhdin hirmusta tykkää. 👍 Lasten harrastaessa ainakin toista vanhemmista tai muuta kätevää läheistä tarvitaan mukaan mekaanikoksi ja apuriksi.
Oli kyllä hienoa seurata oman lapsen kisailua. Kuvia ja videota otin rutkasti, jotta tapahtumasta jää muistoja. Videoita onkin jo katsottu myös oppimismielessä: nuori kuljettaja näkee ulkopuolisin silmin oman ajonsa ja pystyy miettimään, mitä kohtia voisi harjoitella lisää.
Kilpailuhenkisenä Eepiä kiinnostaa oman ajan parantaminen ja mikäpäs muu kuin voitto. 🏆 Toki hänelle on teroitettu sitä, että voittaminen ei ole tärkeintä, vaan se, että on mukavaa ja yrittää parhaansa. Mutta minkäs teet, kun voitontahto kumpuaa syvältä sisältä…
   |
