Palmusunnuntain kunniaksi osallistuimme tänään karjalaisen perinteen mukaiseen virpomistapahtumaan, kuten monena muunakin vuonna. Tähän traditioon eivät kuulu trullit, vaan kirkonmenot! Palmusunnuntain jumalanpalveluksessa pappi siunasi talkooväen tekemät virpovitsat. Tämän jälkeen siirryttiin herkkujen ääreen seurakuntatalolle, jossa kirkkokansa virvottiin siunatuilla virpovitsoilla. Virpomisella toivotetaan hyvää vuotta virvottavalle.
Nykyinen trulliperinne, joka lienee nykyisin tunnetumpi, on mielenkiintoinen sekoitus suomalaista perinnettä yhdistettynä kristilliseen perinteeseen. Länsi-Suomessa on pukeuduttu noidiksi eli trulleiksi alunperin pääsiäislauantaina. Virpominen puolestaan liittyy Raamatun kertomukseen, jossa Jerusalemiin aasilla saapuvan Jeesuksen eteen levitettiin palmunoksia. Meillähän ei tähän aikaan vuodesta paljon mitään elävää löydy, joten joku keksi aikanaan käyttää kukkivia pajunoksia ja koristella niitä lisää. (Lähde Suomalaisen Kirjallisuuden seura.)
Äitini puolelta juureni ovat menetetyssä Karjalassa. Omien juurten tunteminen ja vaaliminen on mielestäni tärkeää oman eheyden ja itsensä (ja sukunsa) ymmärtämisen takia, joten yritän viedä perinteitä eteenpäin.
Etävirvotaanpas nyt teidätkin, olkaa hyvät! ☺
(Virpolorut tänään saamistamme virpovitsoista.)
* * * *
Miepä virvon vitsallani,
rapsuttelen raipallani.
Isännälle ikä pitkä,
emännälle perä levvii.
Tyttärille topakat miehet,
pojille potrat eukot.
* * * *
Virvon, varvon vitsasella,
raitasella rapsuttelen.
En mie mittää palkkaa vaaji,
enkä velkakirjaa laaji.
Jumala sinua siunatkoon.
(Kyllikki Takala: Virpomaloruja)
* * * *
   |
